Pentuagilitya

Ihan ensimmäiseksi Namusta kuva uuden hienon loimen kanssa. Löysin loimen kirpparilta ja olin varma, että se menee ainakin seuraavan kuukauden, mutta se onkin jo nyt hiukan pieni. Namu kasvaa siis ihan hirveää vauhtia!

Tiistaina oltiin kelpokoiran pentu agilityssä ekaa kertaa ja meillä oli todella hauskaa :D Namua jännitti aluksi melkoisesti uusi halli ja toiset koirat, eikä hänelle kelvannut lelu. Olin kuitenkin varautunut tähän ja meillä oli ekstra herkullista (ja haisevaa) naudan mahaa mukana. Ensimmäiseksi lähdettiin harjoittelemaan putkia. Ensin Namu vähän mietti, että uskaltaako mennä, mutta sitten hän totesi, että kyllä uskaltaa. Ja muuta hän ei lopputuntiin olisi tehnytkään, kuin rallannut putkia edestakaisin. Potentiaalinen putkihullun siis! Asiaan varmasti vaikuttaa se, että Namu on saanut kasvattajansa luona jo todeta putkien olevan tosi kiva juttu.

Namu pikkupentuna veljensä kanssa nahistelemassa putkessa.

Putkiharjoituksen jälkeen Namu rentoutui ja lelulla leikityskin alkoi sujua. Putkien lisäksi harjoiteltiin hyppyä eri variaation, tietenkin ilman rimaa vielä. Tehtiin heti aluksi sekä niin, että pentu hyppäsi minuun päin, minusta pois päin ja minun juostessa vierellä, niin että targetti oli aina edessä. Namu teki todella vauhdilla ja innolla!

Lopuksi tutustuttiin vielä keppeihin kävelemällä verkkokujan läpi. Kotiläksyksi saatiin nenäkosketus, jossa koira opetetaan koskettamaan alustaa nenällään. Tätä käytetään myöhemmin ainakin kontakteilla. Olen menossa lauantaina oppimaan juoksukontakteista, jonka haluaisin ottaa Namun kanssa käyttöö ainakin A-esteelle. Nyt on kuitenkin vielä hyvä aika miettiä miten kontakteja sittten lähdetään tekemään, ja  miksei voisi opettaa sekä juoksukontaktin että 2on2off-tavan.

Olen niin ylpeä Namusta, joka ylitti kaikki odotukseni! Päätavoite tuolle ensimmäiselle kerralle oli juuri saada Namu rentoutumaan ja pitämään hauskaa ja siinä onnistuttiin hyvin. Yleensäkin olen sitä mieltä, että asenne ratkaisee ja ensisijaisesti ilmoitin Namun pentuagilityyn siksi, että hän jo ihan pieninä oppii, että halleissa vieraitten koirien keskellä  ei kannata jännittää. Myöskin on tärkeää, että pentu oppii keskittymään minun kanssa tekemiseen eikä muista koirista kannata liiemmin kiinnostua.

Namu on nyt siis 11 viikkoa, ja moni voi ajatella, että rikon koiraa aloittamalla sen kanssa niin aikaisin. Mietin kuitenkin huolellisesti mitä teen ja millä tavalla. Esimerkiksi kepit ovat rankka suoritus koiralle, eikä niitä mielestäni kannata kokonaisena suorituksena harjoitella ennen yhtä vuotta. Mutta pennun tutustuttaminen jo nyt keppeihin ja niissä oleviin verkkoihin kävelyttämällä se rauhallisesti lyhyen kujan läpi on mielestäni täysin ok. Paljonhan kuluttavuus riippuu myös siitä millä vauhdilla koira tekee asioita. Olen ehdottomasti varovaisella linjalla agilityn tekemisessä nuoren koiran kanssa, mutta sekään ei ole mielestäni hyvä, jos koiran kanssa aloitetaan yksi vuotiaana agilityn alkeiskurssi ja pienen ajan sisällä tehdään yhtäkkiä valtavasti kaikkea mahdollista hyppyä, kiertoa ja kaartoa, jotka on siihen asti koiralle olleet vieraita liikeratoja. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on selvää, että on parempi kun koira pienestä asti totutetaan tulevaan harrastusympäristöön. Kunhan muistetaan, ettei koiralta vaadita liikoja missään vaiheessa.

Tällä viikolla myös Namu ja Taika ovat todella löytäneet toisensa :)

Ja viimeisestä kuvasta näemme, mitä Viola tuumii tästä kaikesta :P

Pentu jäljellä

Namu pääsi viikko sitten kokeilemaan ekaa kertaa jäljestystä. Videota Namun ensimmäisestä jäljestä ei saatu, mutta alla pätkä Namun toiselta jäljeltä. Ensimmäinen jälki oli noin 20 metriä pitkä makkarajälki, jossa palkaa oli jokaisessa askeleessa. Palkkana ei tosin ollut makkaraa, vaan hänen omaa nappulaa, koska Namu ei tykkää makkarasta vielä kovinkaan paljon. Mielestäni jäljestämisen voi aloittaa suoraan jäljellä eikä niin sanottua makkararuutua tarvita, mutta tämä on tietenkin makuasia. Viola ja Taika on ainakin molemmat tajunneet jujun ilman makkararuutua.

 Ensimmäiset kymmenen metriä ekalla jäljellä olivat melko sattuman varaista haahuilua, mutta selvästi jäljen loppupuolella Namu alkoi jo pääsemään perille asiasta. Toisen jäljen alussakin näkyy haahuilua, mutta vain muutaman askeleen verran. Jälki oli n. 30 m ja aikaa siihen kului noin seitsemän minuuttia, ei siis vielä mikään kauhea vauhti :P Leikkasin videosta keskeltä pois kolmisen minuuttia varmaa etenemistä. Pariin otteeseen hän nosti päätä mutta ei kuitenkaan pyydellyt minulta apua, mikä on hyvä jutttu.

Kaksi jälkeä siis takana ja monen monta edessä. Mielenkiinnolla odotan millainen jäljestäjä Namusta kehittyy. Vertaan Namua tietysti Taikaan ja Violaan ja toivonkin, että Namu oppii jäljestämään kuin Viola, mutta sellaisella innolla ja sitkeydellä kuin Taika. Minulla ei ole tyylinäytettä kummastakaan,  mutta itse kuvailisin Taikaa höyryveturiksi, joka etenee jäljellä hirveää vauhtia kovalla innolla, mutta ei ihan niin tarkasti. Viola on taas jäljellä kuin salapoliisi, joka toteaa jäljen alussa, että "hetkinen hetkinen, täältähän löytyy jotakin"ja sitten etenee huolellisesti selvittäen mihin jälki kulkee. Kuitenkin tämän salapoliisin kiinnostuksen määrä ja kärvivällisyys on kovin rajallinen :)

Meillä ei ole jäljestyksen suuhteen suurempia tavoitteita vaan haluan opettaa Namulle jäljestyksen, koska se on kivaa yhdessä tekemistä ja lisäksi mielestäni jäljestys toimii monelle lajille hyvänä vastapainona niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jäljellä koira toimii itsenäisesti täysin omiin asteihinsa ja vietteihinsä nojaten ja lisäksi työskentely on fyysisesti hidastempoista ja alaspäin suuntautuvaa. Lisäksi jäljestäminen on yleensä koiralle melko väsyttävää toimintaa, mikä tekee yleensä jopa belgianpaimenkoirista, ainakin hetkeksi, mukavan raukeita ja rauhallisia. Tästä poikkeuksena Taika, johon pitempikään jälki ei tunnu vaikuttavan mitenkään.

Huomenna Namu aloittaa pentuagilityn, josta lisää myöhemmin.

Pennun paikka laumassa

Viikonloppuna oltiin taas maalla ja nautittiin keväisestä ilmasta. Violan ja Namun suhteessa tapahtui iso harppaus kun Viola vihdoin suostui leikkimään Namun kanssa. Muuten Viola  on kyllä ollut edelleen aika tyly, mutta ehkä hänellä ei ollut vaihtoehtoakaan...

Olen ajatellut, että Viola ei sulata Namua koska hän on tottunut olemaan huomio keskipiste, äidin kultamussukka ja niin edelleen,  mutta ehkä Viola sekä muut lauman koirat toimivat juuri oikein Namun kanssa. Tietekin he yrittävät selittää röyhkeälle ja räyhäävälle pennulle miten kuuluu käyttäytyä. Ja Taika onnistui mielestään aika hyvin :)

 

 Myös Rusina kissa osallistui näihin talkoisiin.

Namu ei vielä näytä tätä kukkoilu asennetta minua kohtaan, mutta ehkä on hyvä pitää mielessä, että tämäkin päivä saattaa tulla vastaan. Enkä siis ole olleenkaan pahoillani siitä, että Namu on osoittautunut näin vahvaksi ja röyhkeäksi vaan hymisen varsin tyytyväisenä. Todella halusin kovemman koiran mitä Viola on, ja sen olen saanut. Kun koira on niin pehmeä ja kiltti kuin Viola, siitä on todella vaikea saada irti juttuja. Viola lukee kaikki ajatuksenikin, ottaa ne itseensä ja muistaa vielä puolen vuoden päästä!

Toistaiseksi Namu on vaan niin vastustamattoman suloinen, toinen korva lerpallaan. Ja miten ihanat tumman siniset silmät.

Alla olevaan kuvaan sain napattua myös Namun paimennusta. En muista nähneeni yhtä selvää paimennusta ikinä Violalla tai Taikalla mutta Namu siis selvästi välillä kyttää lelujaan tai jopa Violaa ja sitten lähtee kyyryssä hidastetusti lähenemään. Mielenkiintoista ja ehdottamasti tullaan koittamaan jos hän syttyisi lampaille.

Hurjan rohkea pentu

Namu täytti eilen 8 viikkoa ja sen kunniaksi vähän videota hänestä. Lupaan tulla paremmaksi videoinnissa ja videoitten muokkauksessa!  Hänellä nousi eilen myös toinen korva hetkeksi pystyyn, jonka sain videolle.

Namu ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut ruuasta ja paino onkin sama kuin viikko sitten vaikka korkeutta oli tullut noin 1.5 senttiä lisää. Koulutusnamiksi olen ottanut kuivattua kanaa, koska oma ruoka häntä ei kiinnosta tarpeeksi. Tänään hän on osoittanut kuitenkin parempaa ruokahalua, joten ehkä hän kohta saa painoakin lisää.

Viikonloppuna olimme siis vanhempieni luona ja Namu valmistui reissuun pakaten huolella.

 

Maalla Namu tutustui moneen uuteen ihmiseen ja täytyy kyllä sanoa miten hirveän iloinen olen Namusta, joka avoimesti menee moikkaamaan uusia ihmisiä ja kierii heti kaikkien sylissä.  Namu tutustui myös Taikaan ekaa kertaa sekä äitini suomenlapinkoiraan Nannaan ja tietenkin myös kissoihin ja hevosiin. Kanat päätimme jättää toiseen kertaan, ettei tulee kerralla liikaa (ja kyllä, siellä maalla on melkoinen eläintarha :P).  Namulla on huono tapa aloittaa keskustelu toisten koirien kanssa pärräyksellä, mikä ei tee hänestä kovin positiivista ensivaikutelmaa. Meidän tarvitsisi saada nyt joku vähän samankokoinen kaveri hänelle, jos se auttaisi.

Eilen Namu oli tutustumassa Hansakortteliin. Namu sai paljon hyviä ihmiskokemuksia ja tassutteli Stockmannilla kuin vanha tekijä. Sen verran häntä kuitenkin jännitti, että kahdesti tuli pissat ja tietenkään meillä ei ollut paperia mukana. Onneksi stokkalla oli todella mukavia työntekijöitä, jotka vaan ihasteli häntä välittämättä sotkemisesta :D.  Lisäksi hän valloitti tänään suuren suuren tennispallon.

 .