Voihan Viola!

Viimekerrasta on aikaa kun olen tänne kuulumisia laitellut, joten paljon on ehtinyt siinä välissä tapahtua; niin iloa kuin suruakin on mahtunut näihin viikkoihin. Kirjoitetaan ensit pahat alta pois, eli Viola sai yli viikko sitten epilepsiakohtauksen.

Kohtaus kesti melkein kymmenen minuuttia ja tuli kahdessa aallossa. Annoin Violalle diapamia, jota oli hankittu jo ansimmäisen kohtauksen jälkeen, eikä lähdetty samana iltana päivystykseen. Seuraavalle päivälle varasin ajan koirakissa-klinikalle, jossa päädyttiin aloittamaan Violalle barbivet epilepsialääkitys. Yleensä lääkitystä ei aloiteta jos kohtaukset tulevat  harvoin, mutta koska  kohtaukset ovat niin massiivisia on lääkitys tarpeen. Kahden viikon päästä meillä on kontrolli, jossa tarkistetaan lääkkeen pitoisuus verestä.

Viola toipui kohtauksesta nopeasti vaikka se oli niin raju. Kuitenkin noin viikon ajan kohtauksesta hän oli todella herkällä päällä ja haki läheisyyttä erikoispaljon. Lääkityksen sivuvaikutuksiin kuuluu ruokahalun lisääntyminen ja klinikalla huomautettiin, että hän voi alkaa varastelemaan. Minä huvituin, koska hän varastelee jo ennestään. En uskonut, että tuo ominaisuus voi pahemmaksi tulla, mutta on huomattu viimepäivinä, että kyllä voi! :P

Olen murehtinut ja vannonut etten ikinä enää ota belgianpaimenkoiraa, mutta helpottavaa oli tajuta että Viola ei itse murehdi. Ei hän tiedä, että hänellä on loppuikänsä sairaus, eikä hän mieti  koska tulee seuraava kohtaus. Hän osaa ihan yhtälailla omalla omituisella tapaansa nauttia elämästä <3 <3

Muuten ollaan vietetty kesäelämää ja ollaan oltu varsin tyytyväisiä vähän viileämpiin ilmoihin. Namun kanssa ollaan puuhattu kaikenlaista: mm. hallilla keinua ja rengasta, mutta teen niistä vaikka sitten oman päivtyksensä. Keskiviikkona oltiin etsimässä Ruissalon koirauimarantaa, ja pitkän etsimisen jälkeen se löydettiinkin. Ajatuksena oli että Namu pääsisi leikkimään toisten koirien kanssa, mutta paikalla olikin jotain muita kuin koiria.

Rannalla oli aitaus täynnä frettejä ja yksi haisunäätä. Luulin että fretit pelkäisivät koiria, mutta juttu menikin  niin, että Namu oli kauhusta jäykkänä ja fretit tulivat uteliaana katsomaan, että mitäs otuksia nuo ovat. Viola, kun omituinen on, tuli frettien ja haisunäädän kanssa juttuun oikein hyvin ja olisi halunnut tehdä enemmänkin tuttavuutta.