Kesä talven keskellä

Joulu on täällä ihan kohta ja me ollaan päästy aika hyvin joulun tunnelmaan, vaikka lunta ei olekkaan ja kelit on kuin kesäkuussa. Saksanpaimenkoiran muotista saatiin kätevästi tehtyä belgimuotti kun vähän suoristettiin selkälinjaa ;) Tietysti suomenlapinkoirakin piti saada piparkakkutalon pihalle, joten lyhensin jalkoja ja käänsin hännän kippuralle ja kyllähän siitä lappalaisen näköinen tulikin. 

Namu on ottanut melko rennosti jouluun valmistautumisen. Pyhien aikana yritetään ehtiä hallille useammin, jotta saataisiin kaikki esteet haltuun ja lunastettua alkuvuodesta agilityn puolella ryhmäpaikka. Hakua jatketaan ehdottomasti myöskin ja mennään varmaan taas Koirataidon kurssille keväällä. 

Lunta ei ole mutta tänään saatiin nauttia ihanasta auringosta, jonka avulla sain koiruuksista aika kivoja kuvia. Viola on tehty poseraamiseen ja hänet voi vaan asettaa johonkin ja hän pistää parastaan. Hieman toisin on Namun laita mutta kyllä me lopuksi pari kivaa otosta hänestäkin saatiin. Harmi, että molemmilla näkyi etutassuissa vielä tipan jäljiltä rumat luukut. Joitain kuvia kokeilin muokata kun löysin helpon ja kivan ohjelman: http://www.picmonkey.com/

Haku on hauskaa!

Namusta on salaa kehittynyt melko pätevä hakukoira. Itsenäisyyspäivää vietettiin Koirataidon hakukurssin viimeisissä ohjatuissa treeneissä. Lähdin Vehmaalta ajelemaan treeneihin, kun vettä satoi ja tuuli pauhasi lujaa ja siinä tulin miettineeksi, että kyllä täytyy ihmisen hullu olla, että vapaaehtoisesti tälläistä harrastaa ja maksaa vielä siitä. Sää ei ollut treenipaikalla kuitenkaan ollenkaan huono ja meillä oli ihan huippukivaa hakuilua :D

Tehtiin etsintäharjoitus, jossa käteen annettiin kartta alueesta, jonne oli piilotettu kaksi maalimiestä.  Etsintä tehtiin pareittain, jolloin toinen sai toimia kartan lukijana. Harjoitus oli todella hyödyllinen, koska myöskään itsellä ei ollut hajuakaan missä maalimiehet ovat. Huomasin, miten vaikea oli luottaa koiraan ja siihen, että osaa tulkita sen eleitä oikein. Lisähaasteena oli tuulen suunnan tulkinta, joka on yllättävän hankalaa välillä, ainakin minulle.

Löysimme Namun kanssa helposti molemmat maalimiehet ja oikein yllätyin iloisesti miten taitava hän oli. Namu etenee metsässä kevyesti ja saatiin nopein aikakin. Tosin asiaan vaikutti myös se, että Namulla käytettiin suorapalkkaa, jolloin ilmaisuihin ei kulunut aikaa ;)  Alla kuva harjoituksesta, johon on tähdellä merkitty Namun löytämät "ukot". Tuuli tuli ensin selvästi oikealta, mutta edetessä tuuli tulikin selvästi pellon puolelta metsään. Itse tarvitsen selvästi harjoitusta tuulen suunnan tulkintaan ja sen vaikutuksen arviointiin sekä kartanlukutaitoon.

Tänään hakuiltiin Vehmaalla, jossa Namu sai etsiä aamupalansa tutuilta ukoilta metsästä. Erityisen hyvin harjoitus onnistui ensimmäisen maalimiehen kohdalla, joka oli piilossa melko kaukana keskilinjalta. Namu malttoi irrota tarpeeksi syvälle vaikkei saanut minuun enää näköyhtettä ja löysi hienosti!

Yritin ottaa vauhdikkaita hakukuvia mutta Namu oli vähän liiankin vauhdikas ja kuvien ottaminen osoittautui mahdottomaksi. Onnistuneita kuvia sain vain jälkitunnelmista.  

  

Vihdoin saatiin pieni ripaus lunta!

Namun tykkää olla sylkyssä ja avustettuna osaa melkein jo loikata itse syliin

Huono ja hyvä onni onnettomuudessa

Meillä on huonoja kokemuksia takana enkä edes ole halunnut niistä kirjoittaa ennen kuin nyt, kun tiedän, että selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Vajaat pari viikkoa sitten viikko lähti käyntiin niin, että koirat olivat hajoittaneet yksinollessaan ruokakipponsa. Viola oli saanut siruista ison haavan anturaansa ja maanantai-ilta meni siis sen tiimoilta Tuhatjalan päivystyksessä. Jalkaan laitettiin kolme tikkiä ja vain pakolliset  asioimiset ulkona sallittiin kunnes tikit saataisiin pois.

Sen viikon Torstaina ajattelin, että miten oikein selvitään seuraavat kymmen päivää, koska Violalla viritti niin kovaa. Perjantaina koirat olivat päässeet Violalle määrättyihin kipulääkkeisiin käsiksi (vaikka niitten piti olla kaapissa turvassa!) ja olivat syöneet luultavasti noin 15 tablettia. Ja taas mentiin ja lujaa, tällä kertaa Turun Eläinsairaalaan päivystykseen.

Viola on siis nykyään aivan  mahdoton ja varastaa kaiken minkä saa. Tämä on steriloinnin sekä epilepsialääkityksen jälkeen ilmennyt ongelma. Kaveri on siis käyttänyt kaiken kertyneen energiansa saadakseen kipulääkkeet, joita useimmat koirat eivät lähestyisi vahingossakaan.

Molempia hoidettiin nesteytyksellä ja molemmilta otettiin verikokeet, joissa huomattiin, että Violalla yksi maksa-arvoista oli kohonnut. Maksa-arvojen nousun olisi voinut aiheuttaa myös Violan epilepsialääkitys. Tällä viikolla olimme kontrollissa ja huojentuneena voin todeta, että arvot olivat laskeneet ja lisäksi haava oli parantunut ja saimme tikit pois.

Otimme opiksemme ja kaverukset saivat pysyvän porttikiellon keittiööön. Viola on asiasta tuohtunut, mutta tällä hetkellä onnensa kukkuloilla kun saa taas juosta vapaana :)

Loistava jengi

Pimeä syksy on täällä ja lenkille on miltein mahdotonta ehtiä ennen pimeää. Jotta mustat karvaturrit erottaisi pimeästä heille hankittiin hienot pinkit heijastinhuivit, tietty samanlaiset. Lisäksi Namulle ostin jo aikaisemmin Orbiloc valon, joka on ollut todella hyvä. Valo ajaa erityisesti paikkansa hakutreeneissä, jossa koiran menoa on helppo seurata kirkkaan valon avulla.

Taikalta löytyi jengiin sopiva huivi jo ennestään :D

Namun hakuharrastus etenee pikkuhiljaa. Namu uppoaa lähetyksestä metsään todella hyvin ja suoraan mutta maalimiehen löydettyään hän on edellenkin hiukan epävarma ja tarvitsee minut taustatueksi. Vaikka hänestä ei hakukoiraa tulisikaan niin harjoitukset tekevät hänelle kyllä niin hyvää. Nyt meidän tarvitsisi löytää myös viikoittain aikaa säännölliselle agiharjoittelulle, että taidot kertyisivät niin että voidaan ottaa alkuvuodesta ryhmäpaikka vastaan.

Violalle kuuluu hyvää, kohtaukset ovat pysyneet poissa ja tällä viikolla oivalsin, että epämääräisiä ihottumiakaan ei ole ollut. Tämän uskon johtuvan siitä, että saatiin vihdoin hänelle sopiva ruoka, joka on siis Britin venison & potato. Toimiva lääke lähestyvää kaamosta vastaan on pehmoinen Viola, joka painautuu lähellle ja halaa lujaa <3 Ja toisaalta myös Namu, joka koko ajan touhottaa ja hölmöilee.

Kaverukset ovat olleet evakossa maalla kun olen tehnyt niin pitkiä päiviä töissä. Todella hienoa, että sellainen paikka löytyy minne heidät voi välillä viedä hoitoon. Tässä kuvia viikon takaa, kun Namu pääsi vanhan rouvan kanssa peltolenkille.

Namu on vaanimisen mestari

Kehonhallinnassa on vielä kehitettävää ;)

Liebster award -haaste

Nyt ajattelin vihdoin vastata haasteeseen, jonka saimme Army of two - blogilta.Liebster awardin tarkoitus on siis tuoda tuoda erilaisille blogeille näkyvyyttä ja tänään se on minulle oikein hyvä tapa vältellä vielä hetki rästissä olevia kouluhommia :P

Säänöt ovat seuraavat:

1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille


1. Mikä on parasta koiran omistamisessa?
Vaikea sanoa yhtä asiaa mutta tämä tuli ensimmäisenä mieleen: Koiran omistaja ei ole koskaan yksin tai vailla mielekästä tekemistä.

  2. Mitkä ovat koirasi parhaat ja huonommat puolet? 
Namun parhaita puolia ovat ahneus ja hyvä taistelutahto ja huonoin puoli ehkä voimakas äänen käyttö. Violan paras puoli on hänen suuri ja rakastettava persoona ja huonoin puoli on pidättyväisyys.

  3. Jos nyt olisit ottamassa ensimmäistä koiraasi, päätyisitkö samaan rotuun? Miksi?
Luultavasti kyllä olisin edelleenkin niin hullu. Koska Belgit sopivat melkeinpä lajiin kuin lajiin. Ne ovat kauniita, herkkiä ja haastavia.

 

4. Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa päivittäin? 
Yksi pidempi lenkki, joka yleensä on keskimäärin tunnin ja aamulla, iltapäivällä ja illalla lyhyemmät tarpeilla asioinnit. 

  5. Mitkä ovat olleet suurimmat haasteesi koirasi kanssa? 
Violalla hänen arkuus ja vietittömyys. Koiraa on vaikea viedä esteitten yli jos ei ole työkaluja. Namun haasteet liittyvät vireen hallintaan ja äänen vaimentamiseen mutta työkaluja kyllä löytyy :D 

6. Mikä on ollut suurin saavutuksesi koirasi kanssa? 
Suuria palkintoja ei ole kummallekkaan kertynyt, Namun kanssa arki on täynnä pieniä voittoja kun hän kokoajan hallitsee itseään paremmin. Tulevaisuudessa hän varmasti loistaa jossakin lajissa :) Viola on ehdottomasti maailman paras halinalle ja ansaitsisi vuoden kotikoira palkinnon, jos sellaisia jaettaisiin.

  7. Oliko sinulla kokemusta kyseisestä rodusta, ennen kuin otit koirasi? 
Kävin ratsastamassa paikassa, jossa tallikoirana oli belgianpaimenkoira. Silloin ajatellin, että tuollainen olisi hienoa saada joskus. 

8. Millaiselle ihmiselle suosittelisit koirasi rotua? 
Aktiiviselle ja kärsivälliselle ihmiselle, joka nauttii haasteista. 

9. Onko koirassasi jotain mitä haluaisit siinä muuttaa? 
Kyllä vaan paljonkin, mutta jos koira olisi täydellinen en oppisi heiltä läheskään niin paljon. Taika, joka on puoliksi minun, hipoo täydellisyyttä mutta omaa myös pieniä puutteita.

10. Mitä koirasi syö? 
Molemmat syövät Britin nappulaa sekä Yrjölän puuroa milloin minkäkin lihan kanssa. 

11. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Mitä?
Violalla on ollut jonkun verrankin ongelmia, joista huomattavin on epilepsia. Toistaiseksi, Namu on ollut terve kuin pukki.

 Haasteen saavat seuraavat blogit:

Eetun ja Veeran koiranelämää

Mudilan elämää

Kiira ja kiharat

Belgian painajaiset

Terrieri ja paimenet

Kehäketut

Ässä ja Elmeri

Hazydazy

Pienet Jättilaiset

Kirsut kohti tuulta

WauhtiTassut

Kysymykset haastetuille:

1. Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat?
2. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?
3. Mitä lajeja haluaisit kokeilla?
4. Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta?
5. Mitkä kolme rotua sinua kiinnostaa eniten ja miksi?
6. Mitä rotua et ikinä voisi kuvitella ottavasi ja miksi?
7. Mitä harrastat koirien lisäksi?
8. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi?
9. Mitä olet oppinut koiraltasi?
10. Mikä on koirasi lempiherkku?
11. Minkä neuvon antaisit tuoreelle koiranomistajalle?

Häitä ja haahuilua

Aika juoksee aivan liian nopeaan! Alkusyksy meni pitkälti häitämme järjestellessä. Häitä vietettiin kaksi viikkoa sitten ja nyt pystyn omistamaan koirille taas enemmän aikaa. Koirat eivät päässeet osallistumaan varsinaiseen juhlaan mutta pääsivät kuitenkin kuvaukseen mukaan. Yhtään kuvaa ei saatu, jossa kaikki katsoisivat suoraan kameraan, mutta muutamassa ainakin sinne päin :P

 Viime viikolla ehdin pitkästä aikaa koirien kanssa agilityhallille. Viola sai hömpötellä niitä juttuja, jotka hän parhaiten osaa ja Namun kohdalla tavoite oli vaan muistutella häntä, että halli on sellainen paikka jossa pidetään tosi hauskaa. Tavoitetta nostettiin kuitenkin heti alkuun, kun saavuttiin hallin pihaan. Avasin takaluukun ja Namu varasti ja ryntäsi hallin oven taakse ja piippasi siellä: "Mennään jo! Tule tule tule!!"

Namu oli tämän agitauon aikana jotenkin henkisesti kasvanut todella paljon. Hän kuunteli paremmin eikä haahuillut yhtään. Ja vauhtia oli tullut vielä lisää :D Namu on siis tehnyt tälläistä haahuilua pienestä asti mikä tarkoittaa sitä, että kun teen hänen kanssaan jotain, hän yhtäkkiä rupeaa touhuamaan omiaan, kääntyy sisäänpäin eikä kuule mitään. Olen ihmetellyt käytöstä koska Namuhan palkkautuu hyvin sekä lelulla että namilla, joten motivaatio on hyvä. 

Tällä viikolla Namu oli ensimmäistä kertaa fysioterapiassa, jossa fyssari liitti haahuilu- käytöksen paineistumiseen. Niinpä, sitähän se voisi olla. Miksen tullut itse ajatelleekseni sitä aikaisemmin? Otetaan teoria testaukseen ja jokatapauksessa tätä "haahuilua" ei nykyään enää ilmene kuin harvakseltaan.  Joten miten se olikaan - Belgianpaimenkoiraa käsitellään silkkihansikkain. Ja kyllä Namun kanssa välillä on tarvetta niille erittäin paksuille nahkahanskoillekkin ;). 

Nyt tuli enemmän pohdittua Namun sielun elämää kuin sitä mitä käytännössä ollaan tehty. Mutta kyllähän tässä kaverissa sitä analysoitavaaa (ja erilaisia ääniä) löytyy:

Sänkkärillä

Eilen oltiin hakutreeneissä, jossa keskityttiin ilmaisuun. Aloitettiin näyttöjuoksun opettamista ja lisäksi rullan pitämisen alkeita. Namu oli taas hiukan rohkeampi ja hiljaisempi kuin viimekerralla, joten edistystä tapahtuu. Namu myös yleisti hyvin agilityn puolella tehdyn nenäkosketuksen rullan koskettamiseen, josta päästään varmasti tosi nopeasti rullan pitoon.

Hakutreenistä lähdettiin suoraan Vehmaalle. Nyt on sänkipeltoa, jossa voi harjoitella urku auki juoksemista :D

Juoksukontakteja ajatellen takajalkojen erottelua oli selvästi nähtävissä

Koko poppoo pellolla

 

Tässä vielä loppukesän parhaita otoksia

Ripakintusta on kehittynyt ihan aikuisen näköinen ja vielä aika nätti :)

Namu osaa hienosti olla kanojen kanssa ja kukko varmistaa, että koiran maltti pitää

Nanna (Miikolan Amalia) 11 v.

Kun kumpikaan ei enää jaksa vetää, on parempi seistä vieretysten lelu suussa

Taika oppi tänä kesänä, että uiminen on ihan ok juttu

Arvon rouvilla on jo sen verran elämänkokemusta takana, että malttavat vaan välillä  nauttia ja katsella

Kesän päättymistä juhlittiin Vainotulien illassa

Hakuilua

Viime viikolla päästiin aloittamaan hakukurssi Namun kanssa. Olen niin iloinen, että päätin mennä kurssille, sillä todellakin jo ensimmäisillä kerroilla on tullut niin paljon opittua. Eikä ainoastaan hausta vaan myös Namusta noin yleisesti :D

Heti ensimmäisellä treenikerralla päästiin metsään "ukkoja" etsimään ja Namu löysi hyvin kaikki kolme maalimiestä. Ennen metsään menoa Namua tietysti puhisutti metsässä seisoskeleva ihmisjoukko, mutta hänelle syötettiin hirmuisesti herkkuja ja tehtiin maalimiehistä todella kiva juttu. Namu ei metsästä maalimiehen löydettyään enää möykännyt mutta hämmästynyt ilme oli kyllä näkemisen arvoinen: "Äiti hei, täällä metsässä makaa joku tyyppi, mitäköhän mun pitäis tehdä?".

Myös toisten treenien alkuun Namu kiersi maalimiehillä hakemassa palkkaa, mutta sillä erotuksella, että jos möykkäämistä ilmaantui väistätin häntä ja sitten hän sai taas mahdollisuuden lähestyä nätisti hiljaa. Toisissa treeneissä keskityttiin pistotyöskentelyyn harjoituksella, jota alla oleva kaavio yrittää kuvata. Alue tallattiin etukäteen piston muotoon (katkoviiva). Koiralle vihjattiin maalimiehestä, jonka jälkeen palattiin aina keskilinjan alkuun lähettämään koira. Namun kanssa tehtiin vain ensimmäistä suoraa mutta kokeneemmat koirat tekivät niin, että joka suoralta löytyi maalimies.  Namu pärjäsi hienosti ja oli rennompi kuin ekalla kerralla, vaikka hämärän tulo lisäsi harjoituksen haastavuutta.

Kurssin ohjaaja Kaisa Hilska huomioi todella hienosti jokaisen koiran yksilönä ja kaikkien kanssa tehtiin vähän eri juttuja. Hänen mielestään osa Namun möykkäyksestä on opittua eikä vastaa Namun todellista pelkotilaa ja huolimatta puhinasta Namun toimintakyky pysyy hyvänä kokoajan. Yhdyn tähän täysin ja saimme todella hyviä kotiläksyjä, joilla lähdetään tuohon möykkäämiseen puuttumaan.

Kotiläksynä meillä on pohjustaa rullailmaisua opettamalla Namulle rauhallista suuta, johon sitten yhdistetään esineen (rullan) pito. Viikonloppuna Namu saa myös etsiä perheenjäseniä metsästä :D

Yllätyksiä ja kaveruksia

Namu on viime viikot keskittynyt näyttelyesiintymiseen. Tämä laji ei ole minun eikä Namun suosikki, mutta silti haluttaisiin suoriutua kehästä kunnialla ulos. Siksi ilmoitin Namskin näyttelykurssille, jossa ollaan nyt jo kaksi kertaa käyty. Namua aluksi aina hirvittää halli ja vieraat koirat, mutta sitten kun hänet pistää hommiin niin aika hyvin hän unohtaa kaikki hämmentävät asiat ja korvia vihlova möykkä hiljenee. Juoksemista ollaan nyt harjoiteltu niin, että juostaan kahden palkkakipon väliä ja aina kun Namu tarjoaa jotain muuta kuin puhdasta ravia pysähdytään. Hienosti Namu selvisi viimekerralla, vaikka vieressä juoksi toisia koiria. Namu pääsi myös sen yli, että peilistä tuojotteli joku hirveän pahan näköinen belggari kokoajan :D

Viimeviikonloppuna oltiin Elonäyttelyssä Metsämäessä, jossa Namu oli pentujen kakkonen (pentuja oli vain kaksi). Tuomari (Bela Siklosi) oli hirmu nopea ja kehästä joutui ulos ennen kuin ehti edes tajuta siellä käyneensä. Noh, Namu ei erityisemmin pitänyt tuomarista mutta ei tuomari kyllä sen enempää häntä halunnutkaan tutkia. Päivän todellinen underdog oli Taika, joka sai varasertin!

Namulla on hirmu jänskä syksy tiedossa, sillä ilmoitin meidät koirataidon  PK- ja pelastushaun alkeiskurssille. Toivotaan, että laji sopisi hänelle, vaikka hän vieraita aristeleekin. Minä ainakin olen tosi innoissani.

Innostus myös agilityyn nousi aika paljon viikonlopun aikana kun oltiin katsomassa Agilityn Pohjoismaiden mestaruuksia. Kyllä oli hienoa katsoa niin taitavia koirakkoja. Mieleen jäi erityisesti Kim Kurkisen ja Zorron hieno ja nopea agirata. Viikonloppuna myös Viola ja Namu oli jotenkin ihan kaverukset ja hölkkäsivät koko lenkin eilen vierivieressä. He myös karkasivat yhdessä rantaan uimaan. :D

Vihdoinkin kaverukset

Voihan Viola!

Viimekerrasta on aikaa kun olen tänne kuulumisia laitellut, joten paljon on ehtinyt siinä välissä tapahtua; niin iloa kuin suruakin on mahtunut näihin viikkoihin. Kirjoitetaan ensit pahat alta pois, eli Viola sai yli viikko sitten epilepsiakohtauksen.

Kohtaus kesti melkein kymmenen minuuttia ja tuli kahdessa aallossa. Annoin Violalle diapamia, jota oli hankittu jo ansimmäisen kohtauksen jälkeen, eikä lähdetty samana iltana päivystykseen. Seuraavalle päivälle varasin ajan koirakissa-klinikalle, jossa päädyttiin aloittamaan Violalle barbivet epilepsialääkitys. Yleensä lääkitystä ei aloiteta jos kohtaukset tulevat  harvoin, mutta koska  kohtaukset ovat niin massiivisia on lääkitys tarpeen. Kahden viikon päästä meillä on kontrolli, jossa tarkistetaan lääkkeen pitoisuus verestä.

Viola toipui kohtauksesta nopeasti vaikka se oli niin raju. Kuitenkin noin viikon ajan kohtauksesta hän oli todella herkällä päällä ja haki läheisyyttä erikoispaljon. Lääkityksen sivuvaikutuksiin kuuluu ruokahalun lisääntyminen ja klinikalla huomautettiin, että hän voi alkaa varastelemaan. Minä huvituin, koska hän varastelee jo ennestään. En uskonut, että tuo ominaisuus voi pahemmaksi tulla, mutta on huomattu viimepäivinä, että kyllä voi! :P

Olen murehtinut ja vannonut etten ikinä enää ota belgianpaimenkoiraa, mutta helpottavaa oli tajuta että Viola ei itse murehdi. Ei hän tiedä, että hänellä on loppuikänsä sairaus, eikä hän mieti  koska tulee seuraava kohtaus. Hän osaa ihan yhtälailla omalla omituisella tapaansa nauttia elämästä <3 <3

Muuten ollaan vietetty kesäelämää ja ollaan oltu varsin tyytyväisiä vähän viileämpiin ilmoihin. Namun kanssa ollaan puuhattu kaikenlaista: mm. hallilla keinua ja rengasta, mutta teen niistä vaikka sitten oman päivtyksensä. Keskiviikkona oltiin etsimässä Ruissalon koirauimarantaa, ja pitkän etsimisen jälkeen se löydettiinkin. Ajatuksena oli että Namu pääsisi leikkimään toisten koirien kanssa, mutta paikalla olikin jotain muita kuin koiria.

Rannalla oli aitaus täynnä frettejä ja yksi haisunäätä. Luulin että fretit pelkäisivät koiria, mutta juttu menikin  niin, että Namu oli kauhusta jäykkänä ja fretit tulivat uteliaana katsomaan, että mitäs otuksia nuo ovat. Viola, kun omituinen on, tuli frettien ja haisunäädän kanssa juttuun oikein hyvin ja olisi halunnut tehdä enemmänkin tuttavuutta.
 

Lakeuden Belgishow

Eilen lähdettiin melkein suoraan ystävien häistä tultuamme klo 3.45 ajelemaan kohti Seinäjokea belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn. Loppuviikosta vielä lauantaille luvattiin kamalaa säätä ja ukkostakin mutta ilma oli mitä parhain koko päivän, ehkä hiukan liiankin lämmin. Kaikki kolme esiintyivät hienosti ja ylsivät tavoitteisiinsa. Kunnon kamera jäi valitettavasti kotiin.

Namulle halusin  hyvän kokemuksen ja ja tuomari olikin oikein mukava eikä Namu aloittanut kehässä räyhäämistä vaan esiintyi oikein hienosti :D Namu oli ainut narttu pikkupennuissa ja hän sai kunniapalkinnon.  

 Correct bilt. Feminin baby in fur development right now. Long head with nice expression. Beautiful dark eye. High set ears. Well carried. Good neck, medium long body for the moment. Equal angulations. Nice coat. Moves well with excellent tail carriage. Needs to be more secure. Excellent presentation.

PN 2, KP

Tuomari: Sandra Dubahk

Violan tavoite oli saada ERI ja olla murisematta tuomarille :P Kehän laidalla hän kyllä pärräili ihmisille mutta kehässä hän oli tosi hienosti ja häntä oli kiva esittää. Kilpailuluokassa päästiin aika pitkällekkin, taidettiin olla yhdeksänsiä. Viola osallistui myös kasvattajaluokkaan jossa Black Master's sijoittui toiseksi.

6 årig tik med ganska bra proportioner. Feminint huvud och uttryck. Kunde ha lite mera elegans i huvudot som är aning djup i nosparti. Ej helt parallel. Vackra ögon. Öron något brett i sär. Tänder och bett okej. Bra hals och rygg. Något avfallande kors, välldcroppad och vällvinklad med utmärkta ben och tassar. Lite veka mellanhändet. Rör sig med ett ganska fritt och vågvinnande steg. Lite trång bak och lös frum. Utmärkt päls och färg. Kunde ha lite mera självförtroende. 

AVO ERI 

Tuomari: Sonny Ström

Black Master's Like A Rose, Angel Of Mercy, I'm So Hot ja Cradle of Love.

Taikan tavoite oli petrata Mynämäen ryhmänäyttelystä, jossa hän sai H:n ja sen hän tekikin :) Taikalla on selän ja vatsan kanssa ollut ongelmia ja hän on aristanut sen vuoksi kopelointia ja muutenkin paino on ollut ihan liian alhaalla. Nyt Taika on kuitenkin jo kunnossa ja näyttää hyvältä. 

2 years. Full level bite. Long head, flatt scull. Still little rounded in forehead. Good stop. Muzzle could be more straight. Little lach of upper lips chiselled. Good paralellism. Medium ears, good neck. Firm topline, slope in croup. Chest and forechest well developed, balanced angulations. Cat feet. Movement could be more elastic. Long tail could be more better set. Showed met in maximum condition with coat righ texture, overlayer. Mask could be more deep. Good character, attentive presentation.

AVO EH

Tuomari: Emanuele Boliero

Näyttelypäivä oli pitkä ja erityisesti Violalla alkoi lopuksi jo hermot menemään. Molemmat osasivat kuitenkin hienosti rauhoittua vaikka hälinää ympärillä olikin ja Violasta kaikkein paras paikka siihen oli kaikkien kamojen päällä. Namu sai näyttelystä mukaan hienon majavan :D

Ensimmäinen Match Show

Namu aloitti Juhannuksen vieton osallistumalla Kääppänien järjestämään mätsäriin. Mätsäri oli Namun ensimmäinen ja pitkään mietin viitsinkö ilmoittaa häntä ollenkaan, kun kaikki vieraat koirat ja ihmiset oli hänelle jo aika iso juttu. Ilmotin hänet kuitenkin ja aika nopeasti hän alkoi rauhoittumaan. Kehässäkin kaikki meni aika mallikkaasti, kunnes tuomari alkoi lähestymään häntä. Namu aloitti räyhäämisen, joten ei pakotettu häntä kopelointiin, mutta palkalla houkuteltiin lähelle ja mukava tuomari kävi vielä kehän jälkeenkin syöttämässä hänelle herkkuja. Paikalla oli myös muita joiden kanssa Namua totuteltiin kopelointiin, kiitos siitä. Saatiin todella hyvä kokemus!

Olen monen kanssa viimeaikoina keskustellut siitä mitä räyhäävän pennun kanssa tulee tehdä ja erityisesti näyttelykehiä ajatellen. Mielipiteitä on paljon erilaisia ja mielelläni kuulen niitä vielä lisää.

Namun kanssa  edetään positiivisella vahvistamisella ilman pakotteita enkä koe, että komentaminen Namun räyhätessä auttaa, sillä käytös juontaa Namun epävarmuudesta. Pakotteet yleensäkkin jakavat mielipiteitä, enkä tuomitse lieviä pakotteita käytettynä erittäin harkiten jossakin tietyssä tilanteessa itsevarmalle ja aikuiselle koiralle.

Noh, ensiviikolla on erkkari ja sitä varten harjoitellaan ahkerasti. Loppuviikko vietettiin kuitenkin maalla rentoutuen ja Namu pääsi uimaan kaverien kanssa :D