Heti ensimmäisellä treenikerralla päästiin metsään "ukkoja" etsimään ja Namu löysi hyvin kaikki kolme maalimiestä. Ennen metsään menoa Namua tietysti puhisutti metsässä seisoskeleva ihmisjoukko, mutta hänelle syötettiin hirmuisesti herkkuja ja tehtiin maalimiehistä todella kiva juttu. Namu ei metsästä maalimiehen löydettyään enää möykännyt mutta hämmästynyt ilme oli kyllä näkemisen arvoinen: "Äiti hei, täällä metsässä makaa joku tyyppi, mitäköhän mun pitäis tehdä?".
Myös toisten treenien alkuun Namu kiersi maalimiehillä hakemassa palkkaa, mutta sillä erotuksella, että jos möykkäämistä ilmaantui väistätin häntä ja sitten hän sai taas mahdollisuuden lähestyä nätisti hiljaa. Toisissa treeneissä keskityttiin pistotyöskentelyyn harjoituksella, jota alla oleva kaavio yrittää kuvata. Alue tallattiin etukäteen piston muotoon (katkoviiva). Koiralle vihjattiin maalimiehestä, jonka jälkeen palattiin aina keskilinjan alkuun lähettämään koira. Namun kanssa tehtiin vain ensimmäistä suoraa mutta kokeneemmat koirat tekivät niin, että joka suoralta löytyi maalimies. Namu pärjäsi hienosti ja oli rennompi kuin ekalla kerralla, vaikka hämärän tulo lisäsi harjoituksen haastavuutta.
Kurssin ohjaaja Kaisa Hilska huomioi todella hienosti jokaisen koiran yksilönä ja kaikkien kanssa tehtiin vähän eri juttuja. Hänen mielestään osa Namun möykkäyksestä on opittua eikä vastaa Namun todellista pelkotilaa ja huolimatta puhinasta Namun toimintakyky pysyy hyvänä kokoajan. Yhdyn tähän täysin ja saimme todella hyviä kotiläksyjä, joilla lähdetään tuohon möykkäämiseen puuttumaan.
Kotiläksynä meillä on pohjustaa rullailmaisua opettamalla Namulle rauhallista suuta, johon sitten yhdistetään esineen (rullan) pito. Viikonloppuna Namu saa myös etsiä perheenjäseniä metsästä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti