Hakuilua

Viime viikolla päästiin aloittamaan hakukurssi Namun kanssa. Olen niin iloinen, että päätin mennä kurssille, sillä todellakin jo ensimmäisillä kerroilla on tullut niin paljon opittua. Eikä ainoastaan hausta vaan myös Namusta noin yleisesti :D

Heti ensimmäisellä treenikerralla päästiin metsään "ukkoja" etsimään ja Namu löysi hyvin kaikki kolme maalimiestä. Ennen metsään menoa Namua tietysti puhisutti metsässä seisoskeleva ihmisjoukko, mutta hänelle syötettiin hirmuisesti herkkuja ja tehtiin maalimiehistä todella kiva juttu. Namu ei metsästä maalimiehen löydettyään enää möykännyt mutta hämmästynyt ilme oli kyllä näkemisen arvoinen: "Äiti hei, täällä metsässä makaa joku tyyppi, mitäköhän mun pitäis tehdä?".

Myös toisten treenien alkuun Namu kiersi maalimiehillä hakemassa palkkaa, mutta sillä erotuksella, että jos möykkäämistä ilmaantui väistätin häntä ja sitten hän sai taas mahdollisuuden lähestyä nätisti hiljaa. Toisissa treeneissä keskityttiin pistotyöskentelyyn harjoituksella, jota alla oleva kaavio yrittää kuvata. Alue tallattiin etukäteen piston muotoon (katkoviiva). Koiralle vihjattiin maalimiehestä, jonka jälkeen palattiin aina keskilinjan alkuun lähettämään koira. Namun kanssa tehtiin vain ensimmäistä suoraa mutta kokeneemmat koirat tekivät niin, että joka suoralta löytyi maalimies.  Namu pärjäsi hienosti ja oli rennompi kuin ekalla kerralla, vaikka hämärän tulo lisäsi harjoituksen haastavuutta.

Kurssin ohjaaja Kaisa Hilska huomioi todella hienosti jokaisen koiran yksilönä ja kaikkien kanssa tehtiin vähän eri juttuja. Hänen mielestään osa Namun möykkäyksestä on opittua eikä vastaa Namun todellista pelkotilaa ja huolimatta puhinasta Namun toimintakyky pysyy hyvänä kokoajan. Yhdyn tähän täysin ja saimme todella hyviä kotiläksyjä, joilla lähdetään tuohon möykkäämiseen puuttumaan.

Kotiläksynä meillä on pohjustaa rullailmaisua opettamalla Namulle rauhallista suuta, johon sitten yhdistetään esineen (rullan) pito. Viikonloppuna Namu saa myös etsiä perheenjäseniä metsästä :D

Yllätyksiä ja kaveruksia

Namu on viime viikot keskittynyt näyttelyesiintymiseen. Tämä laji ei ole minun eikä Namun suosikki, mutta silti haluttaisiin suoriutua kehästä kunnialla ulos. Siksi ilmoitin Namskin näyttelykurssille, jossa ollaan nyt jo kaksi kertaa käyty. Namua aluksi aina hirvittää halli ja vieraat koirat, mutta sitten kun hänet pistää hommiin niin aika hyvin hän unohtaa kaikki hämmentävät asiat ja korvia vihlova möykkä hiljenee. Juoksemista ollaan nyt harjoiteltu niin, että juostaan kahden palkkakipon väliä ja aina kun Namu tarjoaa jotain muuta kuin puhdasta ravia pysähdytään. Hienosti Namu selvisi viimekerralla, vaikka vieressä juoksi toisia koiria. Namu pääsi myös sen yli, että peilistä tuojotteli joku hirveän pahan näköinen belggari kokoajan :D

Viimeviikonloppuna oltiin Elonäyttelyssä Metsämäessä, jossa Namu oli pentujen kakkonen (pentuja oli vain kaksi). Tuomari (Bela Siklosi) oli hirmu nopea ja kehästä joutui ulos ennen kuin ehti edes tajuta siellä käyneensä. Noh, Namu ei erityisemmin pitänyt tuomarista mutta ei tuomari kyllä sen enempää häntä halunnutkaan tutkia. Päivän todellinen underdog oli Taika, joka sai varasertin!

Namulla on hirmu jänskä syksy tiedossa, sillä ilmoitin meidät koirataidon  PK- ja pelastushaun alkeiskurssille. Toivotaan, että laji sopisi hänelle, vaikka hän vieraita aristeleekin. Minä ainakin olen tosi innoissani.

Innostus myös agilityyn nousi aika paljon viikonlopun aikana kun oltiin katsomassa Agilityn Pohjoismaiden mestaruuksia. Kyllä oli hienoa katsoa niin taitavia koirakkoja. Mieleen jäi erityisesti Kim Kurkisen ja Zorron hieno ja nopea agirata. Viikonloppuna myös Viola ja Namu oli jotenkin ihan kaverukset ja hölkkäsivät koko lenkin eilen vierivieressä. He myös karkasivat yhdessä rantaan uimaan. :D

Vihdoinkin kaverukset