torstai 30. huhtikuuta 2015

Rock the cradle of love

Tarkalleen kuusi vuotta sitten luulin, että vappua vietetään surkeissa tunnelmissa. Olin juuri kuullut kasvattajalta, jolta olin ollut pentua ottamassa, että pentuja ei syntynyt tarpeeksi, enkä tule pentua saamaan. Olin todella surullinen ja pettynyt. Kuitenkin pitkältä tuntuvan ajan päästä sain viestin, että sittenkin syntyi vielä yksi tyttöpentu. En muista toista hetkeä, jolloin olisin ollut yhtä onnellinen, sain vihdoin oman koiran ja vielä Belgin! Siitä lähtien on Black Master's Cradle of Love alias Viola valloittanut sydäntäni ja jatkaa sitä edelleen.

Viola on syntymäpäivän kunniaksi tehnyt paljon hänen lempiasioitaan: Löhonnyt sängyssä, syönyt herkkuja, varastanut ruokaa (tämän hän teki salaa, kun kävin kaupassa), ottanut erikoispaljon huomiota vastaan ja käynyt koirakävelyllä. Koirakävely ei siis ole mikään yleinen tapahtuma, vaan tapa mennä koiran kanssa lenkille, jossa koira saa päättä mihin mennään ja kuinka kauan. Suosittelen tätä kaikille, on hauskaa löytää itsensä paikoista, joihin itse ei tulisi mentyä ja lisäksi lenkistä tulee huomaamatta normaalia pitempi :D Ja luonnollisesti Violan toiveesta Namu on jätetty tänään vähemmälle huomiolle.



 Cause love cuts a million ways
Shakes the devil when he misbehaves
I ain't nobody's fool
Come on shake it up
Whatever I do

Rock the cradle of love
Rock the cradle of love
Yes the cradle of love don't rock easily It's true

Billy Idol 

Viola ja Namu toivottaa iloista vappua kaikille!



keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Namu 16 viikoa!

Namu täytti eilen neljä kuukautta! Uskomatonta miten nopesti on aika mennyt. Ensimmäiseksi oltiin koira-kissaklinikalla hakemassa rokotukset, ja nyt meillä on hieno passi.

Koirien rokotukset meneekin nyt ihan itsellään samassa tahdissa, joten Violakin oli mukana saamassa rokotuksen. Otin heidät kuitenkin erikseen sisään, ettei Viola pääse näyttämään Namulle miten kamalaa se hänen mielestään on. Violan vakiovarustus missä tahansa hoitotilanteessa on nykyään kuonokoppa, koska hän on sen verran arvaamaton. Meillä on aina oma, sopiva ja mukava  kennelkoppa mukana, joka on meille toiminut tosi hyvin. Koppa rauhoittaa minua, kun ei tarvitse kokoajan pidellä kiinni ja arvailla onko hän siinä mielentilassa, että voi näykätä... ja tietty kun minä olen rennompi niin Violakin on.

Namu oli reipas ja vaikka häntä vähän jänskätti enemmän kuin viimeksi, niin hän antoi kiltisti tehdä kaiken. Nyt, kun on rokotukset kunnossa niin voidaan suunnata mätsäreihin :)

Namu oli eilen myös viimeisessä pentuagilityssä. Tiistai-illat on ollut ihan parhaita, kun on päässyt Namun kanssa oppimaan kaikkea uutta. Viimeisellä kerralla otettiin pari kertaa madallettua puomia. Ensimmäisellä kerralla hän oli vähän että: "hui kuinka ylhäällä ollaan". Mutta tyypilliseen tapaansa hän rohkaistui samantien ja toisella kerralla se ei ollutkaan enää juttu eikä mikään :D

Lopuksi tehtiin vielä ekaa kertaa oikein rataa, josta videota. Vähän meno vielä tökkii :P Toinen kerta meni jo paljon sujuvammin mutta sitä ei saatu videolle.




Yksinoloharjoitteluun ollaan saatu lisätehoa skypestä. Tarkkailen heidän touhujaan tabletilta ja pystyn menemään juuri silloin sisälle, kun molemmat ovat rauhallisia. Näin en tule "palkanneeksi" heitä väärästä käytöksestä. Saatiin myös  onneksi hieman lisäaikaa kun yksinoloon tarvitseekin olla valmis vasta parin viikon päästä.





lauantai 25. huhtikuuta 2015

Yksinolo yhdistää

Namulla ei ole ole kauhean hyvä viikko takana mutta onhan niitä hyviä jo ollutkin siitä lähtien kun hän on meille tullut. Ongelmia on ollut yksinolon kanssa ja lisäksi hän sai inhottavan ripulin viime viikolla. Ripulista onneksi selvittiin ilman eläinlääkäriä riisidieetin, canicurin ja inupektin avulla.  Eikä jouduttu edes jättämään pentuagia väliin.

Yksinolon ongelmista ei sitten ihan noin vähällä olekkaan selvitty ja sitä on nyt kovasti lähdetty työstämään. Namun ei ole viime viikkoon mennessä tarvinnut olla paljoa yksin ja ne mitä hän on ollut, on mennyt hyvin, tai ainakin niin luulin. Viime viikolla videoin koiruuksien yksinoloa ja videolta paljastuikin kaameaa ulvontaa, johon myös Viola lähti mukaan. Alla pätkä, jossa Namu oikein näyttää miten hän osaa ulvoa.




Ollaan siitä lähtien tehty ihan lyhyitä yksinoloja pikkuhiljaa pidentäen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Namu ryhtyy ulvomaan, mutta videolta katsottuna ei näytä mitenkään levottomalta tai ahdistuneelta ja välissä on pitkiäkin aikoja hiljaista, joten en vielä ole kovin huolissani. Namullehan on luontaista ilmaista itseään aika äänekkäästi, joka tilanteessa, minkä takia tavallaan osasinkin odottaa tätä. Ihmettelen kuitenkin Violaa, joka ei yleensä ääntele mitenkään. Onko pennun kanssa kotiin jääminen sitten niin ylivoimaisen kauheaa, että pitää vanhan koirankin opetelle möykkäämään :P

Yksinolo pitäisi saada pian sujumaan, ettei naapurit hermostu ja parin viikon päästä aloitan työharjoittelun, joka tarkoittaa sitä että koirat joutuvat olemaan noin kuuden tunnin päiviä keskenään. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin eli tämän kauhea yksinolo kokemus lähensi kaveruksia ainakin hetkellisesti niin, että Viola suostui oikein kunnolla leikkimään Namun kanssa. Ja Namskilla oli niin hauskaa!





 Violallakin oli hauskaa, vaikka hän ei aina näytä siltä.


Tänään Namu oli Uudenkaupungin kevätmarkkinoilla, ja siellä hän oli kyllä taas niin hienosti, että kaikki turhautuminen häneen hävisi samantien :D








sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mistä on pienen pennun arki tehty

Namun kanssa ollaan puuhailtu kaikenlaista. Hän on opetellut enemmän yksin oloa, ja ainakaan vielä hän ei edes huomaa koko asiaa, jos hänelle jättää luun järsittäväksi. Viime viikolla oltiin ottamassa  rokotukset koira-kissaklinikalla ja taas sain olla hänestä niin ylpeä. Hän ei huutanut piikistä yhtään ja oli muutenkin tosi rohkea. Lopuksi vielä leikittiin aulassa niin, että hänelle jäisi mahdollisimman positiivinen muistikuva paikasta. Hän on myös mm. käynyt katsastamassa autoa ja matkustellut ikea- kassissa :)




Namu on nyt myös kahdesti ollut pikkupentujen leikkikoulussa Tuijan koirakoululla. Namu on alusta asti ärissyt toisille koirille heti Violasta alkaen, joten leikkikoulu on tehnyt hänelle kyllä tosi hyvää. Ensimmäisen kerran alussa häntä hermostutti aika paljon, mutta onneksi hän sai ensin tutustua rauhallisempiin kavereihin ja sitten vasta siirryttiin isompaan joukkoon leikkimään. Samalla hän näki tietysti paljon uusia ihmisiä ja tutustui taas uuteen halliin. Alla pieni pätkä toiselta kerralta.


Namun kanssa on tietty puuhasteltu myös agilityn parissa. Hieman ollaan jo tutustuttu pöytään, maassa olevaan puomiin ja jopa keinuun. Keinun kanssa tehtiin paukuttelu harjoitusta. Namu ei välittänyt äänestä mitään vaan oli ryykimässä keinun päälle! ihana pentu! Tehtiin myös tasopainolaudalla tassuttelua. Keinun kanssa jatketaan nyt vaan paukuttelua ja myös harjoitusta, jossa hän saa tassuillaan paukuttaa alastuloa.

Ensimmäisenä ohjauskuviona tehtiin takaakiertoa, ja vaikka harjoituskertoja oli takana kokonaiset kaksi, teki Namu niitä viimeksi jo todella ammattimaisesti. Lisäksi kotiläksyiksi ollaan saatu esteen tarjoamista ja poispäin käännöstä. Poispäin käännöksessä aloitetaan ihan siitä, että ohjaaja saa kaalinsa minne kuulu kääntyä ja millä kädellä, mutta esteen tarjoamista ollaan jo päästy tekemään.




Hallilla on tietty leikitty ja pidetty hauskaa. Namu on toiminut myös Violan kaasuna eli Viola kummasti lisää vauhtiaan radalla kun haluaa näyttää, että kyllä hän osaa paljon paremmin kuin tuollainen pieni nokikana. 



Tietysti pienet pennut tarvitsee vielä paljon unta, ja sen parempi, jos nokoset saa ottaa pehmeän tyynyn päällä (ja ilman, että joku tulee kameran kanssa häiritsemään).


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Juoksarille pohjustus

Palaan nyt juoksukontakti -asiaan, josta viime postauksessa oli juttua. Olin siis viikko sitten Mona Liljegrenin juoksukontaktikoulutuksessa ATT:lla kuunteluoppilaana. En tiennyt ennen koulutusta aionko opettaa juoksukontaktit Namulle, enkä tiedä vieläkään. Minulla on kuitenkin vielä paljon aikaa miettiä näitä juttuja.

 Koulutuksessa käsiteltiin juoksukontaktien opetustavoista vain Silviä Trkmanin menetelmää, jonka olinkin jo ajatellut olevan meille toimivin. Kouluttajan mielestä juoksukontakteja ei kannata aloittaa harjoittelemaan maksi koiralla paljoa ennen 8 kuukauden ikää, koska koiran fysiikka ja laukka muuttuu vielä niin paljon nuorella koiralla. Menetelmään kuuluu kuitenkin pohjatyötä, jota voi ja kannattaa jo pennun kanssa ruveta harjoittelemaan. Koulutuksen muuhun antiin palataan sitten kesän jälkeen :D

Seuraavia asioita Namu harjoittelee 8 kuukauteen asti ennen kuin hän pääse varsinaisiin harjoituksiin:

1. Naksuttelu ja siinä peruspalkan ja jackpotin ero. Jackpot esimerksi Namulla tarkoittaa montaa namipalaa kerralla. Jos koulutan hänen omalla nappularuualla, annan jopa pienen kourallisen kerralla. Myös ääni naksautuksen lisäksi on vähän korkeampi ja iloisempi kuin peruspalkalla.

2. Temppuina tehdyt jumppaharjoitukset, jotka kehittävät erityisesti koiran takapään käyttöä. Näitä ovat mm.
  • pivoting, jossa koira kiertää takajaloillaan etujalkojen ympäri etujalkojen ollessa korkeammalla alustalla. 
  • jalkojen asettelu laatikkoon
  • peruuttaminen
  • takaperin pujottelu ohjaajan jalkojen välistä
  • yhden tassun, ristikkäisten tassujen tai saman puolen tassujen nostaminen 
 
3. Koiran pitää osata juosta ihan täysillä, kouluttajan osuvia sanoja lainatakseni  "urku auki". Urku auki juoksemiseen liitetään vihjesana. Tähän liittyy taas juoksutekniikka ja termi erottelu. Kun koira juoksee niin kovaa kuin pääsee olisi juoksukontaktien kannalta toivottavaa, että koira erottelee takajalkojaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koiran takajalat laskeutuvat eri kohtaan maahan osuessan eikä tasajalkaa rinnakkain. Tarkasteltaessa koiran juoksemista kannattaa juoksua videoida eri tilanteissa ja hidastettuna katsoa jalkojen ja selän liikkeitä.

4. Koira juoksee urku auki pallon perässä. Pallo jatkaa matkaansa kun se heitetään ja siksi soveltuu muita leluja paremmin juoksukontaktin opetusvaiheeseen.

Ollaan Namun kanssa jo tietämättämme aloitettu tätä pohjatyötä heti 8 viikon iästä alkaen, kun ollaan tehty Trkmanin puppy diary temppuja :D




Opetan Namulle myös näiden lisäksi 2on2off-tekniikan pohjatyötä, jotta pystymme helposti siirtymään niihin, jos juoksukontaktit ei olekaan meidän juttu. Tätä 2on2off pohjatyötä on mm. nenäkosketus ja siinä tehtävät variaatiot sekä takajalkojen asettelu jollekkin korkeammalle alustalle kuten tyynylle. Treeneissä en kuitenkaan halua tätä vielä yhdistää kontaktin alastuloon, joka sitten häiritsisi juoksukontakteja.

Luulen, että pelkästään agilityn kontakteista riittäisi aihetta kokonaiseen blogiin (vinkki jollekkin, joka aiheesta tietää tarpeeksi :P). Me ei kuitenkaan haluta eikä osata sellaisesta kirjoittaa, joten seuraavaan postaukseen luvataan muutakin kuin tälläistä yhdestä asiasta vouhottamista, mutta lopuksi vielä syitä miksi juoksukontaktit ehkä kannattaa opettaa.
  •  juoksukontaktit on tietysti nopeampi vaihtoehto radalla (jos myös ohjaaja pysyy perässä)
  • etenkin A-esteellä juoksukontakti voi olla koiran kropalle vähemmän kuluttavaa
  •  helppo ylläpitää (tosin opettaminen vaikeaa)
  • mielenkiintoinen opettaa
  • onnistuessa tosi siistin näköistä ja koiralla on hirmu hauskaa