Yksinolon ongelmista ei sitten ihan noin vähällä olekkaan selvitty ja sitä on nyt kovasti lähdetty työstämään. Namun ei ole viime viikkoon mennessä tarvinnut olla paljoa yksin ja ne mitä hän on ollut, on mennyt hyvin, tai ainakin niin luulin. Viime viikolla videoin koiruuksien yksinoloa ja videolta paljastuikin kaameaa ulvontaa, johon myös Viola lähti mukaan. Alla pätkä, jossa Namu oikein näyttää miten hän osaa ulvoa.
Ollaan siitä lähtien tehty ihan lyhyitä yksinoloja pikkuhiljaa pidentäen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Namu ryhtyy ulvomaan, mutta videolta katsottuna ei näytä mitenkään levottomalta tai ahdistuneelta ja välissä on pitkiäkin aikoja hiljaista, joten en vielä ole kovin huolissani. Namullehan on luontaista ilmaista itseään aika äänekkäästi, joka tilanteessa, minkä takia tavallaan osasinkin odottaa tätä. Ihmettelen kuitenkin Violaa, joka ei yleensä ääntele mitenkään. Onko pennun kanssa kotiin jääminen sitten niin ylivoimaisen kauheaa, että pitää vanhan koirankin opetelle möykkäämään :P
Yksinolo pitäisi saada pian sujumaan, ettei naapurit hermostu ja parin viikon päästä aloitan työharjoittelun, joka tarkoittaa sitä että koirat joutuvat olemaan noin kuuden tunnin päiviä keskenään. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin eli tämän kauhea yksinolo kokemus lähensi kaveruksia ainakin hetkellisesti niin, että Viola suostui oikein kunnolla leikkimään Namun kanssa. Ja Namskilla oli niin hauskaa!
Violallakin oli hauskaa, vaikka hän ei aina näytä siltä.
Tänään Namu oli Uudenkaupungin kevätmarkkinoilla, ja siellä hän oli kyllä taas niin hienosti, että kaikki turhautuminen häneen hävisi samantien :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti