Pentutreffejä ja pampuloita

 Maanantaina oltiin Mustin ja mirrin järjestämillä pentutreffeillä. Maanantai on perinteisesti ollut Violan päivä, jolloin hän saa huomiota ja hänen kanssaan mennään agiin. Kuitenkin Namu todella tarvitsee sosiaalistamista ja koskaViolan mahassa on melko ärhäkkä ihotulehdus niin tämän ja ehkä ensiviikonkin maanantai on Namun.

Namua jännitti kaikki vieraat kaverit ja vieras paikka aika paljon. Ja kun Namu ei oikein ymmärrä tai uskalla niin hän alkaa möykkäämään ja riekkumaan, ja unohtaa kaiken mitä ollaan sovittu. Ja minä jäin taas kiinni siitä, että aloin siinä tilanteessa itsekkin jännittämään ja se siirtyi koiraan. Onneksi taitava ryhmänvetäjä vihjasi minulle tästä, ja kun otin hieman etäisyyttä Namuun niin hän alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan ja tutustumaan uusiin kavereihin. Lopuksi oli vielä mukava rauhoittumisharjoitus, minkä Namu handlasi yllätävän hyvin. Tapahtuma on ilmainen ja hyvin järjestetty, joten suosittelen kaikille pennunomistajille!

Tottiksen ja temppujen tekemisessä on nyt alkanut vähän näkyä asenne; sellainen suoritus millainen palkka, eli Namu tekee todella hyvin jos palkkana on esim. broilerin sydäntä, kivipiiraa tai muuta herkkua mutta jos palkkana on kuivemmat koulutusnamit tekemisen laatu jää vajaaksi. Tähän asti kaikki herkut ovat motivoineet yhtälailla. Nyt täytyykin vähän vaativimpiin tilanteisiin muistaa  panostaa herkkujen suhteen.


Namu on myös puuhaillut omia projektejaan, joista laajin on pampuloitten varastus ja niitten kuljetus nenässä hänen mökkiinsä sekä ympäri asuntoa. Voikin olla, että kohta meidän jackpot on hiuspampula, koska ne on hänen mielestä ihan parhaita :P

Pelkkää jalkaa ja korvaa

Tasapainoharjoittelua puurungon päällä

Namun elämä on kovasti muuttanut muotoaan kun koirat ovat maanantaista asti olleet päivät keskenään. Ja muutenkin tällä viikolla koirat on kyllä jäänyt vähän huonolle huomiolle koulu- ja työkiireitteni takia. Yksinolot on nyt menneet hyvin, kunhan herään aamulla tarpeeksi aikaisin, että ehdin purkaa heistä kaiken energian ennen kuin lähden :D

Aamuisin ollaan aina koirapuistossa tai metsässä tehty vähän jotain pientä aivojumppaa ja tasapainoharjoituksia. Ja kaikenlaiset jumpat tulee nyt todella tarpeeseen kun Namu on kasvanut niin paljon korkeutta, että hän ei aina oikein hallitse kroppaansa. Hampaitten vaihtuessa ollaan myös varottu vähän lelun repimistä.

Viikonloppu vietetään maalla ja koitetaan kovasti harjoitella näyttelyitä varten, sillä tarkoituksena olisi mennä kesällä ainakin Belgien erkkariin, Vantaan pentunäyttelyyn sekä Turun Elonäyttelyyn.

Violasta näki jo todella pienenä, että hänestä tulee todella kaunis ja turkiltaan erinomainen koira ja mitä Namusta ehkä nyt voi päätellä niin hänen vahvuutensa on jossain muualla. Ja niinhän se on hyvä ollakkin, ei kahta turkkijumalaa saman katon alle! :P

Ja voi toki olla, että se turkki ja muut piirteet iän myötä paranee, mutta tällä hetkellä turkin sijaan löytyy lähinnä jalkoja ja korvia. 

Saatiin myös lauman mustiaisista napattua ryhmäkuva. Tosin Feenu kissa jäi kuvan ulkopuolelle.

Namun ja Violan välissä vanharouva suomenlapinkoira  Nanna.

Taitaa Violankin turkki jäädä toiseksi tämän rinnalla :D

Millainen koira minulla on?

Namulle on ladattu paljon odotuksia ja toiveita siitä mitä hänen täytyy oppia ja tehdä. Toisen koiran kanssahan korjataan ne virheet, mitä on ensimmäisen koiran kanssa tultu tehtyä. Lisäksi odotan Namulta harrastuskoirana paljon. Violan suuren persoonan myötä olen kuitenkin oppinut tärkeän asian: Jokaista koiraa pitää kunnioittaa sellaisena kuin hän on.

Violan ja minun suhde on parantunut paljon, kun olen hyväksynyt esimerkiksi sen, että hänestä ei ikinä tule ystävällistä vieraita kohtaan tai sen, että hänellä ei vaan ole taistelutahtoa lelun kanssa leikkimiseen.Violan kanssa todella tarvitaan huumoria, eikä asioita kannata ottaa kovin vakavasti. Kun taas Taikan kanssa kannattaakin olla hiukan vakava; Taika tykkää tehdä töitä tosissaan ja kun hän tekee, niin hän tekee kaikkensa, eikä aikaa ole mihinkään hölmöilyyn.

Namuun kaikista odotuksista huolimatta yritän suhtautua objektiivisesti. Tarkkailen ja mietin hänen ominaisuuksiaan. Mitkä koulutuskeinot ovat sopivimpia? Mitä tämä koira rakastaa ja missä lajissa Namu olisi hyvä? Toisaalta - mitkä ovat hänen heikkouksiaan ja miten niitä voi parantaa? Toistaiseksi Namu rakastaa agilityä, mutta lupaan, että jos hän joskus rakastaakin jäljestämistä enemmän, tehdään sitä hänen kanssaan enemmän. Parasta on kuitenkin se, että belgianpaimenkoira rotuominaisuuksiensa puolesta sopii melkein joka lajiin ja usein puhtia riittää useampaankin.

Tänään tarkkailtiin ja toivottiin, josko Namusta tulisi lauman ensimmäinen koira, joka tykkää olla soutuveneessä. Ja sanoisin, että lupaavalta näyttää :)

Loppukevennyksenä Namun vinkit veneilyyn:

• Varaa paljon herkkuja mukaan
• ota mukaan matto, jonka voi laittaa veneen pohjalle ettei tassut liu'u
• totuttele pelastusliiveihin ensin kuivalla maalla
• ota rennosti ja nauti

Talviturkit heitetty

Isot koirat pääsivät eilen ekaa kertaa uimaan ja Namua oli tarkoitus vain hieman totuttaa veteen. Mielessä oli jo kaikkia erilaisia keinoja, millä teen tästä koirasta innokkaan uimarin, vaikka hän ei siitä alkuun välittäisikään. Ei tarvitse kuitenkaan enää miettiä näitä, sillä Namu kaahasi veteen ja niin syvälle, että oikein ui takaisin päin.  Ja hän  teki saman vielä uudestaan vaikka vesi oli todella kylmää. Taas näitä hetkiä kun pentu yllättää rohkeudellaan minut täysin! :D

Uimisen jälkeen tämä ripakinttu suuntasi äkkiä sisälle lämmittelemään.

Tänään oltiin kannustamassa Taikaa mätsärissä Kupittaalla. Namua en vielä uskaltanut ilmoittaa kun meillä on hampaitten katsomisen harjoittelu vielä hiukan vaiheessa. Kehän laidallakin hän sai kyllä harjoiteltua seisomista ja hampaitten katsomista. Häiriötä oli myös aika hyvin, kun taustalla pauhasi kokoajan partiolaisten marssin rummut.

Kirpparilta löydetyt valjaat on vielä hiukan isot,  mutta tätä kasvuvauhtia kohta sopivat.