Kesä talven keskellä

Joulu on täällä ihan kohta ja me ollaan päästy aika hyvin joulun tunnelmaan, vaikka lunta ei olekkaan ja kelit on kuin kesäkuussa. Saksanpaimenkoiran muotista saatiin kätevästi tehtyä belgimuotti kun vähän suoristettiin selkälinjaa ;) Tietysti suomenlapinkoirakin piti saada piparkakkutalon pihalle, joten lyhensin jalkoja ja käänsin hännän kippuralle ja kyllähän siitä lappalaisen näköinen tulikin. 

Namu on ottanut melko rennosti jouluun valmistautumisen. Pyhien aikana yritetään ehtiä hallille useammin, jotta saataisiin kaikki esteet haltuun ja lunastettua alkuvuodesta agilityn puolella ryhmäpaikka. Hakua jatketaan ehdottomasti myöskin ja mennään varmaan taas Koirataidon kurssille keväällä. 

Lunta ei ole mutta tänään saatiin nauttia ihanasta auringosta, jonka avulla sain koiruuksista aika kivoja kuvia. Viola on tehty poseraamiseen ja hänet voi vaan asettaa johonkin ja hän pistää parastaan. Hieman toisin on Namun laita mutta kyllä me lopuksi pari kivaa otosta hänestäkin saatiin. Harmi, että molemmilla näkyi etutassuissa vielä tipan jäljiltä rumat luukut. Joitain kuvia kokeilin muokata kun löysin helpon ja kivan ohjelman: http://www.picmonkey.com/

Haku on hauskaa!

Namusta on salaa kehittynyt melko pätevä hakukoira. Itsenäisyyspäivää vietettiin Koirataidon hakukurssin viimeisissä ohjatuissa treeneissä. Lähdin Vehmaalta ajelemaan treeneihin, kun vettä satoi ja tuuli pauhasi lujaa ja siinä tulin miettineeksi, että kyllä täytyy ihmisen hullu olla, että vapaaehtoisesti tälläistä harrastaa ja maksaa vielä siitä. Sää ei ollut treenipaikalla kuitenkaan ollenkaan huono ja meillä oli ihan huippukivaa hakuilua :D

Tehtiin etsintäharjoitus, jossa käteen annettiin kartta alueesta, jonne oli piilotettu kaksi maalimiestä.  Etsintä tehtiin pareittain, jolloin toinen sai toimia kartan lukijana. Harjoitus oli todella hyödyllinen, koska myöskään itsellä ei ollut hajuakaan missä maalimiehet ovat. Huomasin, miten vaikea oli luottaa koiraan ja siihen, että osaa tulkita sen eleitä oikein. Lisähaasteena oli tuulen suunnan tulkinta, joka on yllättävän hankalaa välillä, ainakin minulle.

Löysimme Namun kanssa helposti molemmat maalimiehet ja oikein yllätyin iloisesti miten taitava hän oli. Namu etenee metsässä kevyesti ja saatiin nopein aikakin. Tosin asiaan vaikutti myös se, että Namulla käytettiin suorapalkkaa, jolloin ilmaisuihin ei kulunut aikaa ;)  Alla kuva harjoituksesta, johon on tähdellä merkitty Namun löytämät "ukot". Tuuli tuli ensin selvästi oikealta, mutta edetessä tuuli tulikin selvästi pellon puolelta metsään. Itse tarvitsen selvästi harjoitusta tuulen suunnan tulkintaan ja sen vaikutuksen arviointiin sekä kartanlukutaitoon.

Tänään hakuiltiin Vehmaalla, jossa Namu sai etsiä aamupalansa tutuilta ukoilta metsästä. Erityisen hyvin harjoitus onnistui ensimmäisen maalimiehen kohdalla, joka oli piilossa melko kaukana keskilinjalta. Namu malttoi irrota tarpeeksi syvälle vaikkei saanut minuun enää näköyhtettä ja löysi hienosti!

Yritin ottaa vauhdikkaita hakukuvia mutta Namu oli vähän liiankin vauhdikas ja kuvien ottaminen osoittautui mahdottomaksi. Onnistuneita kuvia sain vain jälkitunnelmista.  

  

Vihdoin saatiin pieni ripaus lunta!

Namun tykkää olla sylkyssä ja avustettuna osaa melkein jo loikata itse syliin

Huono ja hyvä onni onnettomuudessa

Meillä on huonoja kokemuksia takana enkä edes ole halunnut niistä kirjoittaa ennen kuin nyt, kun tiedän, että selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Vajaat pari viikkoa sitten viikko lähti käyntiin niin, että koirat olivat hajoittaneet yksinollessaan ruokakipponsa. Viola oli saanut siruista ison haavan anturaansa ja maanantai-ilta meni siis sen tiimoilta Tuhatjalan päivystyksessä. Jalkaan laitettiin kolme tikkiä ja vain pakolliset  asioimiset ulkona sallittiin kunnes tikit saataisiin pois.

Sen viikon Torstaina ajattelin, että miten oikein selvitään seuraavat kymmen päivää, koska Violalla viritti niin kovaa. Perjantaina koirat olivat päässeet Violalle määrättyihin kipulääkkeisiin käsiksi (vaikka niitten piti olla kaapissa turvassa!) ja olivat syöneet luultavasti noin 15 tablettia. Ja taas mentiin ja lujaa, tällä kertaa Turun Eläinsairaalaan päivystykseen.

Viola on siis nykyään aivan  mahdoton ja varastaa kaiken minkä saa. Tämä on steriloinnin sekä epilepsialääkityksen jälkeen ilmennyt ongelma. Kaveri on siis käyttänyt kaiken kertyneen energiansa saadakseen kipulääkkeet, joita useimmat koirat eivät lähestyisi vahingossakaan.

Molempia hoidettiin nesteytyksellä ja molemmilta otettiin verikokeet, joissa huomattiin, että Violalla yksi maksa-arvoista oli kohonnut. Maksa-arvojen nousun olisi voinut aiheuttaa myös Violan epilepsialääkitys. Tällä viikolla olimme kontrollissa ja huojentuneena voin todeta, että arvot olivat laskeneet ja lisäksi haava oli parantunut ja saimme tikit pois.

Otimme opiksemme ja kaverukset saivat pysyvän porttikiellon keittiööön. Viola on asiasta tuohtunut, mutta tällä hetkellä onnensa kukkuloilla kun saa taas juosta vapaana :)