Namu pääsi viikko sitten kokeilemaan ekaa kertaa jäljestystä. Videota Namun ensimmäisestä jäljestä ei saatu, mutta alla pätkä Namun toiselta jäljeltä. Ensimmäinen jälki oli noin 20 metriä pitkä makkarajälki, jossa palkaa oli jokaisessa askeleessa. Palkkana ei tosin ollut makkaraa, vaan hänen omaa nappulaa, koska Namu ei tykkää makkarasta vielä kovinkaan paljon. Mielestäni jäljestämisen voi aloittaa suoraan jäljellä eikä niin sanottua makkararuutua tarvita, mutta tämä on tietenkin makuasia. Viola ja Taika on ainakin molemmat tajunneet jujun ilman makkararuutua.
Ensimmäiset kymmenen metriä ekalla jäljellä olivat melko sattuman varaista haahuilua, mutta selvästi jäljen loppupuolella Namu alkoi jo pääsemään perille asiasta. Toisen jäljen alussakin näkyy haahuilua, mutta vain muutaman askeleen verran. Jälki oli n. 30 m ja aikaa siihen kului noin seitsemän minuuttia, ei siis vielä mikään kauhea vauhti :P Leikkasin videosta keskeltä pois kolmisen minuuttia varmaa etenemistä. Pariin otteeseen hän nosti päätä mutta ei kuitenkaan pyydellyt minulta apua, mikä on hyvä jutttu.
Kaksi jälkeä siis takana ja monen monta edessä. Mielenkiinnolla odotan millainen jäljestäjä Namusta kehittyy. Vertaan Namua tietysti Taikaan ja Violaan ja toivonkin, että Namu oppii jäljestämään kuin Viola, mutta sellaisella innolla ja sitkeydellä kuin Taika. Minulla ei ole tyylinäytettä kummastakaan, mutta itse kuvailisin Taikaa höyryveturiksi, joka etenee jäljellä hirveää vauhtia kovalla innolla, mutta ei ihan niin tarkasti. Viola on taas jäljellä kuin salapoliisi, joka toteaa jäljen alussa, että "hetkinen hetkinen, täältähän löytyy jotakin"ja sitten etenee huolellisesti selvittäen mihin jälki kulkee. Kuitenkin tämän salapoliisin kiinnostuksen määrä ja kärvivällisyys on kovin rajallinen :)
Meillä ei ole jäljestyksen suuhteen suurempia tavoitteita vaan haluan opettaa Namulle jäljestyksen, koska se on kivaa yhdessä tekemistä ja lisäksi mielestäni jäljestys toimii monelle lajille hyvänä vastapainona niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jäljellä koira toimii itsenäisesti täysin omiin asteihinsa ja vietteihinsä nojaten ja lisäksi työskentely on fyysisesti hidastempoista ja alaspäin suuntautuvaa. Lisäksi jäljestäminen on yleensä koiralle melko väsyttävää toimintaa, mikä tekee yleensä jopa belgianpaimenkoirista, ainakin hetkeksi, mukavan raukeita ja rauhallisia. Tästä poikkeuksena Taika, johon pitempikään jälki ei tunnu vaikuttavan mitenkään.
Huomenna Namu aloittaa pentuagilityn, josta lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti