Pennun paikka laumassa

Viikonloppuna oltiin taas maalla ja nautittiin keväisestä ilmasta. Violan ja Namun suhteessa tapahtui iso harppaus kun Viola vihdoin suostui leikkimään Namun kanssa. Muuten Viola  on kyllä ollut edelleen aika tyly, mutta ehkä hänellä ei ollut vaihtoehtoakaan...

Olen ajatellut, että Viola ei sulata Namua koska hän on tottunut olemaan huomio keskipiste, äidin kultamussukka ja niin edelleen,  mutta ehkä Viola sekä muut lauman koirat toimivat juuri oikein Namun kanssa. Tietekin he yrittävät selittää röyhkeälle ja räyhäävälle pennulle miten kuuluu käyttäytyä. Ja Taika onnistui mielestään aika hyvin :)

 

 Myös Rusina kissa osallistui näihin talkoisiin.

Namu ei vielä näytä tätä kukkoilu asennetta minua kohtaan, mutta ehkä on hyvä pitää mielessä, että tämäkin päivä saattaa tulla vastaan. Enkä siis ole olleenkaan pahoillani siitä, että Namu on osoittautunut näin vahvaksi ja röyhkeäksi vaan hymisen varsin tyytyväisenä. Todella halusin kovemman koiran mitä Viola on, ja sen olen saanut. Kun koira on niin pehmeä ja kiltti kuin Viola, siitä on todella vaikea saada irti juttuja. Viola lukee kaikki ajatuksenikin, ottaa ne itseensä ja muistaa vielä puolen vuoden päästä!

Toistaiseksi Namu on vaan niin vastustamattoman suloinen, toinen korva lerpallaan. Ja miten ihanat tumman siniset silmät.

Alla olevaan kuvaan sain napattua myös Namun paimennusta. En muista nähneeni yhtä selvää paimennusta ikinä Violalla tai Taikalla mutta Namu siis selvästi välillä kyttää lelujaan tai jopa Violaa ja sitten lähtee kyyryssä hidastetusti lähenemään. Mielenkiintoista ja ehdottamasti tullaan koittamaan jos hän syttyisi lampaille.