Pentuagilitya

Ihan ensimmäiseksi Namusta kuva uuden hienon loimen kanssa. Löysin loimen kirpparilta ja olin varma, että se menee ainakin seuraavan kuukauden, mutta se onkin jo nyt hiukan pieni. Namu kasvaa siis ihan hirveää vauhtia!

Tiistaina oltiin kelpokoiran pentu agilityssä ekaa kertaa ja meillä oli todella hauskaa :D Namua jännitti aluksi melkoisesti uusi halli ja toiset koirat, eikä hänelle kelvannut lelu. Olin kuitenkin varautunut tähän ja meillä oli ekstra herkullista (ja haisevaa) naudan mahaa mukana. Ensimmäiseksi lähdettiin harjoittelemaan putkia. Ensin Namu vähän mietti, että uskaltaako mennä, mutta sitten hän totesi, että kyllä uskaltaa. Ja muuta hän ei lopputuntiin olisi tehnytkään, kuin rallannut putkia edestakaisin. Potentiaalinen putkihullun siis! Asiaan varmasti vaikuttaa se, että Namu on saanut kasvattajansa luona jo todeta putkien olevan tosi kiva juttu.

Namu pikkupentuna veljensä kanssa nahistelemassa putkessa.

Putkiharjoituksen jälkeen Namu rentoutui ja lelulla leikityskin alkoi sujua. Putkien lisäksi harjoiteltiin hyppyä eri variaation, tietenkin ilman rimaa vielä. Tehtiin heti aluksi sekä niin, että pentu hyppäsi minuun päin, minusta pois päin ja minun juostessa vierellä, niin että targetti oli aina edessä. Namu teki todella vauhdilla ja innolla!

Lopuksi tutustuttiin vielä keppeihin kävelemällä verkkokujan läpi. Kotiläksyksi saatiin nenäkosketus, jossa koira opetetaan koskettamaan alustaa nenällään. Tätä käytetään myöhemmin ainakin kontakteilla. Olen menossa lauantaina oppimaan juoksukontakteista, jonka haluaisin ottaa Namun kanssa käyttöö ainakin A-esteelle. Nyt on kuitenkin vielä hyvä aika miettiä miten kontakteja sittten lähdetään tekemään, ja  miksei voisi opettaa sekä juoksukontaktin että 2on2off-tavan.

Olen niin ylpeä Namusta, joka ylitti kaikki odotukseni! Päätavoite tuolle ensimmäiselle kerralle oli juuri saada Namu rentoutumaan ja pitämään hauskaa ja siinä onnistuttiin hyvin. Yleensäkin olen sitä mieltä, että asenne ratkaisee ja ensisijaisesti ilmoitin Namun pentuagilityyn siksi, että hän jo ihan pieninä oppii, että halleissa vieraitten koirien keskellä  ei kannata jännittää. Myöskin on tärkeää, että pentu oppii keskittymään minun kanssa tekemiseen eikä muista koirista kannata liiemmin kiinnostua.

Namu on nyt siis 11 viikkoa, ja moni voi ajatella, että rikon koiraa aloittamalla sen kanssa niin aikaisin. Mietin kuitenkin huolellisesti mitä teen ja millä tavalla. Esimerkiksi kepit ovat rankka suoritus koiralle, eikä niitä mielestäni kannata kokonaisena suorituksena harjoitella ennen yhtä vuotta. Mutta pennun tutustuttaminen jo nyt keppeihin ja niissä oleviin verkkoihin kävelyttämällä se rauhallisesti lyhyen kujan läpi on mielestäni täysin ok. Paljonhan kuluttavuus riippuu myös siitä millä vauhdilla koira tekee asioita. Olen ehdottomasti varovaisella linjalla agilityn tekemisessä nuoren koiran kanssa, mutta sekään ei ole mielestäni hyvä, jos koiran kanssa aloitetaan yksi vuotiaana agilityn alkeiskurssi ja pienen ajan sisällä tehdään yhtäkkiä valtavasti kaikkea mahdollista hyppyä, kiertoa ja kaartoa, jotka on siihen asti koiralle olleet vieraita liikeratoja. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on selvää, että on parempi kun koira pienestä asti totutetaan tulevaan harrastusympäristöön. Kunhan muistetaan, ettei koiralta vaadita liikoja missään vaiheessa.

Tällä viikolla myös Namu ja Taika ovat todella löytäneet toisensa :)

Ja viimeisestä kuvasta näemme, mitä Viola tuumii tästä kaikesta :P