Pentutreffejä ja pampuloita

 Maanantaina oltiin Mustin ja mirrin järjestämillä pentutreffeillä. Maanantai on perinteisesti ollut Violan päivä, jolloin hän saa huomiota ja hänen kanssaan mennään agiin. Kuitenkin Namu todella tarvitsee sosiaalistamista ja koskaViolan mahassa on melko ärhäkkä ihotulehdus niin tämän ja ehkä ensiviikonkin maanantai on Namun.

Namua jännitti kaikki vieraat kaverit ja vieras paikka aika paljon. Ja kun Namu ei oikein ymmärrä tai uskalla niin hän alkaa möykkäämään ja riekkumaan, ja unohtaa kaiken mitä ollaan sovittu. Ja minä jäin taas kiinni siitä, että aloin siinä tilanteessa itsekkin jännittämään ja se siirtyi koiraan. Onneksi taitava ryhmänvetäjä vihjasi minulle tästä, ja kun otin hieman etäisyyttä Namuun niin hän alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan ja tutustumaan uusiin kavereihin. Lopuksi oli vielä mukava rauhoittumisharjoitus, minkä Namu handlasi yllätävän hyvin. Tapahtuma on ilmainen ja hyvin järjestetty, joten suosittelen kaikille pennunomistajille!

Tottiksen ja temppujen tekemisessä on nyt alkanut vähän näkyä asenne; sellainen suoritus millainen palkka, eli Namu tekee todella hyvin jos palkkana on esim. broilerin sydäntä, kivipiiraa tai muuta herkkua mutta jos palkkana on kuivemmat koulutusnamit tekemisen laatu jää vajaaksi. Tähän asti kaikki herkut ovat motivoineet yhtälailla. Nyt täytyykin vähän vaativimpiin tilanteisiin muistaa  panostaa herkkujen suhteen.


Namu on myös puuhaillut omia projektejaan, joista laajin on pampuloitten varastus ja niitten kuljetus nenässä hänen mökkiinsä sekä ympäri asuntoa. Voikin olla, että kohta meidän jackpot on hiuspampula, koska ne on hänen mielestä ihan parhaita :P

Pelkkää jalkaa ja korvaa

Tasapainoharjoittelua puurungon päällä

Namun elämä on kovasti muuttanut muotoaan kun koirat ovat maanantaista asti olleet päivät keskenään. Ja muutenkin tällä viikolla koirat on kyllä jäänyt vähän huonolle huomiolle koulu- ja työkiireitteni takia. Yksinolot on nyt menneet hyvin, kunhan herään aamulla tarpeeksi aikaisin, että ehdin purkaa heistä kaiken energian ennen kuin lähden :D

Aamuisin ollaan aina koirapuistossa tai metsässä tehty vähän jotain pientä aivojumppaa ja tasapainoharjoituksia. Ja kaikenlaiset jumpat tulee nyt todella tarpeeseen kun Namu on kasvanut niin paljon korkeutta, että hän ei aina oikein hallitse kroppaansa. Hampaitten vaihtuessa ollaan myös varottu vähän lelun repimistä.

Viikonloppu vietetään maalla ja koitetaan kovasti harjoitella näyttelyitä varten, sillä tarkoituksena olisi mennä kesällä ainakin Belgien erkkariin, Vantaan pentunäyttelyyn sekä Turun Elonäyttelyyn.

Violasta näki jo todella pienenä, että hänestä tulee todella kaunis ja turkiltaan erinomainen koira ja mitä Namusta ehkä nyt voi päätellä niin hänen vahvuutensa on jossain muualla. Ja niinhän se on hyvä ollakkin, ei kahta turkkijumalaa saman katon alle! :P

Ja voi toki olla, että se turkki ja muut piirteet iän myötä paranee, mutta tällä hetkellä turkin sijaan löytyy lähinnä jalkoja ja korvia. 

Saatiin myös lauman mustiaisista napattua ryhmäkuva. Tosin Feenu kissa jäi kuvan ulkopuolelle.

Namun ja Violan välissä vanharouva suomenlapinkoira  Nanna.

Taitaa Violankin turkki jäädä toiseksi tämän rinnalla :D

Millainen koira minulla on?

Namulle on ladattu paljon odotuksia ja toiveita siitä mitä hänen täytyy oppia ja tehdä. Toisen koiran kanssahan korjataan ne virheet, mitä on ensimmäisen koiran kanssa tultu tehtyä. Lisäksi odotan Namulta harrastuskoirana paljon. Violan suuren persoonan myötä olen kuitenkin oppinut tärkeän asian: Jokaista koiraa pitää kunnioittaa sellaisena kuin hän on.

Violan ja minun suhde on parantunut paljon, kun olen hyväksynyt esimerkiksi sen, että hänestä ei ikinä tule ystävällistä vieraita kohtaan tai sen, että hänellä ei vaan ole taistelutahtoa lelun kanssa leikkimiseen.Violan kanssa todella tarvitaan huumoria, eikä asioita kannata ottaa kovin vakavasti. Kun taas Taikan kanssa kannattaakin olla hiukan vakava; Taika tykkää tehdä töitä tosissaan ja kun hän tekee, niin hän tekee kaikkensa, eikä aikaa ole mihinkään hölmöilyyn.

Namuun kaikista odotuksista huolimatta yritän suhtautua objektiivisesti. Tarkkailen ja mietin hänen ominaisuuksiaan. Mitkä koulutuskeinot ovat sopivimpia? Mitä tämä koira rakastaa ja missä lajissa Namu olisi hyvä? Toisaalta - mitkä ovat hänen heikkouksiaan ja miten niitä voi parantaa? Toistaiseksi Namu rakastaa agilityä, mutta lupaan, että jos hän joskus rakastaakin jäljestämistä enemmän, tehdään sitä hänen kanssaan enemmän. Parasta on kuitenkin se, että belgianpaimenkoira rotuominaisuuksiensa puolesta sopii melkein joka lajiin ja usein puhtia riittää useampaankin.

Tänään tarkkailtiin ja toivottiin, josko Namusta tulisi lauman ensimmäinen koira, joka tykkää olla soutuveneessä. Ja sanoisin, että lupaavalta näyttää :)

Loppukevennyksenä Namun vinkit veneilyyn:

• Varaa paljon herkkuja mukaan
• ota mukaan matto, jonka voi laittaa veneen pohjalle ettei tassut liu'u
• totuttele pelastusliiveihin ensin kuivalla maalla
• ota rennosti ja nauti

Talviturkit heitetty

Isot koirat pääsivät eilen ekaa kertaa uimaan ja Namua oli tarkoitus vain hieman totuttaa veteen. Mielessä oli jo kaikkia erilaisia keinoja, millä teen tästä koirasta innokkaan uimarin, vaikka hän ei siitä alkuun välittäisikään. Ei tarvitse kuitenkaan enää miettiä näitä, sillä Namu kaahasi veteen ja niin syvälle, että oikein ui takaisin päin.  Ja hän  teki saman vielä uudestaan vaikka vesi oli todella kylmää. Taas näitä hetkiä kun pentu yllättää rohkeudellaan minut täysin! :D

Uimisen jälkeen tämä ripakinttu suuntasi äkkiä sisälle lämmittelemään.

Tänään oltiin kannustamassa Taikaa mätsärissä Kupittaalla. Namua en vielä uskaltanut ilmoittaa kun meillä on hampaitten katsomisen harjoittelu vielä hiukan vaiheessa. Kehän laidallakin hän sai kyllä harjoiteltua seisomista ja hampaitten katsomista. Häiriötä oli myös aika hyvin, kun taustalla pauhasi kokoajan partiolaisten marssin rummut.

Kirpparilta löydetyt valjaat on vielä hiukan isot,  mutta tätä kasvuvauhtia kohta sopivat.

Rock the cradle of love

Tarkalleen kuusi vuotta sitten luulin, että vappua vietetään surkeissa tunnelmissa. Olin juuri kuullut kasvattajalta, jolta olin ollut pentua ottamassa, että pentuja ei syntynyt tarpeeksi, enkä tule pentua saamaan. Olin todella surullinen ja pettynyt. Kuitenkin pitkältä tuntuvan ajan päästä sain viestin, että sittenkin syntyi vielä yksi tyttöpentu. En muista toista hetkeä, jolloin olisin ollut yhtä onnellinen, sain vihdoin oman koiran ja vielä Belgin! Siitä lähtien on Black Master's Cradle of Love alias Viola valloittanut sydäntäni ja jatkaa sitä edelleen.

Viola on syntymäpäivän kunniaksi tehnyt paljon hänen lempiasioitaan: Löhonnyt sängyssä, syönyt herkkuja, varastanut ruokaa (tämän hän teki salaa, kun kävin kaupassa), ottanut erikoispaljon huomiota vastaan ja käynyt koirakävelyllä. Koirakävely ei siis ole mikään yleinen tapahtuma, vaan tapa mennä koiran kanssa lenkille, jossa koira saa päättä mihin mennään ja kuinka kauan. Suosittelen tätä kaikille, on hauskaa löytää itsensä paikoista, joihin itse ei tulisi mentyä ja lisäksi lenkistä tulee huomaamatta normaalia pitempi :D Ja luonnollisesti Violan toiveesta Namu on jätetty tänään vähemmälle huomiolle.

 Cause love cuts a million ways
Shakes the devil when he misbehaves
I ain't nobody's fool
Come on shake it up
Whatever I do

Rock the cradle of love
Rock the cradle of love
Yes the cradle of love don't rock easily It's true

Billy Idol 

Viola ja Namu toivottaa iloista vappua kaikille!

Namu 16 viikoa!

Namu täytti eilen neljä kuukautta! Uskomatonta miten nopesti on aika mennyt. Ensimmäiseksi oltiin koira-kissaklinikalla hakemassa rokotukset, ja nyt meillä on hieno passi.

Koirien rokotukset meneekin nyt ihan itsellään samassa tahdissa, joten Violakin oli mukana saamassa rokotuksen. Otin heidät kuitenkin erikseen sisään, ettei Viola pääse näyttämään Namulle miten kamalaa se hänen mielestään on. Violan vakiovarustus missä tahansa hoitotilanteessa on nykyään kuonokoppa, koska hän on sen verran arvaamaton. Meillä on aina oma, sopiva ja mukava  kennelkoppa mukana, joka on meille toiminut tosi hyvin. Koppa rauhoittaa minua, kun ei tarvitse kokoajan pidellä kiinni ja arvailla onko hän siinä mielentilassa, että voi näykätä... ja tietty kun minä olen rennompi niin Violakin on.

Namu oli reipas ja vaikka häntä vähän jänskätti enemmän kuin viimeksi, niin hän antoi kiltisti tehdä kaiken. Nyt, kun on rokotukset kunnossa niin voidaan suunnata mätsäreihin :)

Namu oli eilen myös viimeisessä pentuagilityssä. Tiistai-illat on ollut ihan parhaita, kun on päässyt Namun kanssa oppimaan kaikkea uutta. Viimeisellä kerralla otettiin pari kertaa madallettua puomia. Ensimmäisellä kerralla hän oli vähän että: "hui kuinka ylhäällä ollaan". Mutta tyypilliseen tapaansa hän rohkaistui samantien ja toisella kerralla se ei ollutkaan enää juttu eikä mikään :D

Lopuksi tehtiin vielä ekaa kertaa oikein rataa, josta videota. Vähän meno vielä tökkii :P Toinen kerta meni jo paljon sujuvammin mutta sitä ei saatu videolle.

Yksinoloharjoitteluun ollaan saatu lisätehoa skypestä. Tarkkailen heidän touhujaan tabletilta ja pystyn menemään juuri silloin sisälle, kun molemmat ovat rauhallisia. Näin en tule "palkanneeksi" heitä väärästä käytöksestä. Saatiin myös  onneksi hieman lisäaikaa kun yksinoloon tarvitseekin olla valmis vasta parin viikon päästä.

Yksinolo yhdistää

Namulla ei ole ole kauhean hyvä viikko takana mutta onhan niitä hyviä jo ollutkin siitä lähtien kun hän on meille tullut. Ongelmia on ollut yksinolon kanssa ja lisäksi hän sai inhottavan ripulin viime viikolla. Ripulista onneksi selvittiin ilman eläinlääkäriä riisidieetin, canicurin ja inupektin avulla.  Eikä jouduttu edes jättämään pentuagia väliin.

Yksinolon ongelmista ei sitten ihan noin vähällä olekkaan selvitty ja sitä on nyt kovasti lähdetty työstämään. Namun ei ole viime viikkoon mennessä tarvinnut olla paljoa yksin ja ne mitä hän on ollut, on mennyt hyvin, tai ainakin niin luulin. Viime viikolla videoin koiruuksien yksinoloa ja videolta paljastuikin kaameaa ulvontaa, johon myös Viola lähti mukaan. Alla pätkä, jossa Namu oikein näyttää miten hän osaa ulvoa.

Ollaan siitä lähtien tehty ihan lyhyitä yksinoloja pikkuhiljaa pidentäen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Namu ryhtyy ulvomaan, mutta videolta katsottuna ei näytä mitenkään levottomalta tai ahdistuneelta ja välissä on pitkiäkin aikoja hiljaista, joten en vielä ole kovin huolissani. Namullehan on luontaista ilmaista itseään aika äänekkäästi, joka tilanteessa, minkä takia tavallaan osasinkin odottaa tätä. Ihmettelen kuitenkin Violaa, joka ei yleensä ääntele mitenkään. Onko pennun kanssa kotiin jääminen sitten niin ylivoimaisen kauheaa, että pitää vanhan koirankin opetelle möykkäämään :P

Yksinolo pitäisi saada pian sujumaan, ettei naapurit hermostu ja parin viikon päästä aloitan työharjoittelun, joka tarkoittaa sitä että koirat joutuvat olemaan noin kuuden tunnin päiviä keskenään. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin eli tämän kauhea yksinolo kokemus lähensi kaveruksia ainakin hetkellisesti niin, että Viola suostui oikein kunnolla leikkimään Namun kanssa. Ja Namskilla oli niin hauskaa!

 Violallakin oli hauskaa, vaikka hän ei aina näytä siltä.

Tänään Namu oli Uudenkaupungin kevätmarkkinoilla, ja siellä hän oli kyllä taas niin hienosti, että kaikki turhautuminen häneen hävisi samantien :D